Saarnaaja oli siksi viisas, ettei hän unohtanut sitä ankaraa tiliä, mikä hänen ehkä on jälkeenpäin tehtävä lailliselle esivallalleen, varsinkin koska silloin oli yhdeksäs sunnuntai kolminaisuudenpäivästä ja evankeliumi oli "väärästä huoneenhaltijasta". Jottei hän itse joutuisi samaan tilaan, käsitteli hän erittäin taitavasti tuota vaarallista tekstiä ja oli niin varovainen, ettei maininnut keisarillista eikä kuninkaallista valtaa, vaan puhui ainoastaan esivallasta, jonka kukin sai ymmärtää oman mielensä mukaan. Samasta syystä lyheni rukous keisarillisen huoneen puolesta jonkinlaiseksi suurtieteelliseksi tuntemattomaksi, jolle saattoi yhtä hyvin antaa toisen kuin toisen merkityksen; mutta se erinomaisen taitava menettely ei kuitenkaan voinut estää tuota varovaista miestä — kuten tavallisesti käy kahden herran palvelijoille — istuutumasta kahden tuolin väliin; sillä jos kertomusta saattaa uskoa, ei Viipurin konsistoriumi liene sittemmin ansion mukaan ihaillut hänen neuvokkuuttaan, vaan lienee lähettänyt hänet alennettuna johonkin pienempään toimeen Pietarin lääniin paremmin painamaan mieleensä huoneenhaltijan kohtaloa ja määrättyä kirkkorukousta.
Jumalanpalveluksen jälkeen, jonka lyhentämisestä oli edeltäpäin huomautettu, toimitettiin kaste alttarin ääressä, jolloin kuninkaallinen majesteetti suvaitsi korkeudessaan itse olla poikalapsen risti-isänä, ja poika sai nuo sopivat nimet Kustaa Adolf. Ristilapsi sai lahjaksi hopeapikarin ja äiti kymmenen tukaattia. Siinä olikin kenties kaikki kulta, mitä sillä kertaa oli kuninkaan rahastossa, mutta se oli hyvin käytetty: ei mielipiteiden ostamiseksi, vaan kansan kunnioituksen herättämiseksi. Kansa oli liikutettu ja mielissään; se olisi tietysti kuninkaan kirkosta lähtiessä huutanut eläköötä, ellei Kustaa III olisi ollut kyllin viisas tai ennemmin kyllin inhimillinen estääkseen sellaisen mielenosoituksen, joka luultavasti olisi kohta tullut tuolle ennestäänkin jo sodan rasittamalle seudulle kovin kalliiksi.
Muutaman minuutin kuluttua istui kuningas hevosen selässä ja ratsasti pois Armfeltin seurassa muassaan noin sata rakuunaa, joiden lisäksi seurasi jonkin matkan päässä jäljessä kaksi komppaniaa ruotsalaista jalkaväkeä kuormavaunuineen heinien kuljettamista varten. Kuninkaan omat vaunut ja palvelijat olivat kuormaston mukana, koska hänen majesteettinsa tunsi pitkien matkojen rasittavuuden ja etenkin kun sillä kertaa oli tavallaan aikomus olla huvimatkalla. Ei kukaan ollut huomannut, että jo aamulla, kun Korkeakoskella saatiin kuulla kuninkaan ratsun jumalanpalveluksen jälkeen odottavan kirkolla, eräs verokirjuri, jolla oli ollut jotakin asiaa päämajaan, ajoi sieltä aika vauhtia isoa tietä Haminaan päin.
Kesäpäivä oli kaunis, ja vieno etelätuuli toi mereltä viileyttä. Kulkue ajoi hiljaista juoksua lähelle Tavastilan kylää Haminan puolelle, mistä poikettiin vasemmalle päin sivutielle ja lähestyttiin pienenpuoleista kylää, Ylänummea. Täällä nautti kuningas kevyen aterian, sillä aikaa kun rakuunat lähetettiin tyhjentämään äsken täytetyitä heinälatoja. Väki ei siellä näyttänyt juuri suosiolliselta; kylässä oli jo käynyt monta joukkoa rehun ja evään hankkijoita, jotka olivat maksuksi antaneet vain vielä lunastamattomia kuitteja. Suurin osa kylän väkeä oli siis ratsastajien lähetessä vetäytynyt metsien turviin, ja kylässä oli vain lapsia, sairaita ja vanhoja, jotka eivät olleet kyenneet kiireessä pakenemaan.
Saunan nurkan takaa näkyi kymmenvuotiaan pojan vaalea tukka. Kuningas, joka tunsi mielenkiintoa kaikkia sen ikäisiä poikia kohtaan, viittasi häntä tulemaan lähemmäksi, mutta turhaan. Poika lähti livistämään, mutta eräs rakuuna sai hänet samassa kiinni ja vei hänet, kaikista vastustelemisista huolimatta, huoneen portaiden eteen.
Huviksensa kuningas tarjosi pojalle hopearahaa. Häntä ei saatu ottamaan sitä vastaan. Voitaleipää — sama vastahakoisuus. Sokerileivosta — yhtä mahdotonta.
— Mikset ota mitään? Pelkäätkö minua?
Ei mitään vastausta.
— Oletko ruotsalainen vai venäläinen?
Ei vastausta. Vähän matkaa merenrannasta alkaa suomenkielinen alue.
Kuninkaan kysymys tulkittiin siis suomeksi: