— Armollinen kuningas kysyy, oletko ruotsalainen vai venäläinen?
— En ole kuin suomalainen, kuului viaton vastaus.
Tuo "en ole kuin" on omituisuus Suomen puhekielessä ja sitä käytetään useinkin mitään tarkoittamatta "olen"-sanan sijasta, mutta silloisessa mielentilassaan ymmärsi kuningas sen toisin. Hän oli kuulevinaan siinä lauseessa tulevaisuuden äänen.
— Kas vain — sanoi hän Armfeltille — suomalainen itsenäisyys alkaa juurtua. Kuulitteko, ystäväni? Tämä kansalainen, kuuluisan Ylänummen asukas, ei tahdo olla ruotsalainen eikä venäläinen; hän julistaa olevansa suomalainen ni moins, ni plus, ei enempää eikä vähempää. Onpa kuitenkin Sprengtportenilla toisinaan oivallisia päähänpistoja.
— Hän on vuosisataisnero, sillä hänen aatteensa toteutuvat vasta vuosisatojen kuluttua, vastasi Armfelt.
Samassa ajaa karautti ratsastaja esiin pitkin kylätietä niin kiivaasti, että hänen savolainen juoksijansa, mitä parasta rotua oleva jalo eläin, kompastui pihaan tultuaan hirsiläjää vasten, kaatui ja heitti ratsastajan maahan. Mies oli kuitenkin heti taas jaloillaan, juoksi portaille ja huusi:
— Aseihin! Vihollinen on tulossa!
Ratsastaja oli Lennart Croneld. Kuningas tunsi prinssi Fredrikin uljaan sanansaattajan Suursaaren ajoilta.
— Qu'est-ce qu'il y a? mitä nyt? kysyi hän.
— Venäläinen hevosrykmentti lähestyy pitkin valtamaantietä ja on muutaman minuutin kuluttua Tavastilassa, jatkoi kersantti ajosta hengästyksissään. — Minun onnistui päästä heidän ohitsensa Vähäneviton luona, ja kylässä kuulin teidän kuninkaallisen majesteettinne ratsastaneen tännepäin.