— Ole huoletta. En pyydä henkeäsi enkä salaisuuttasi. Mutta tämä kirje on hyvin tärkeä: se ei tosin vielä todista epäluulojasi, mutta näyttää, että minulla on vaarallisia vihollisia. Kiitän sinua, hyvä Croneld, enkä tahdo enää väsyttää sinua; sinä tarvitset lepoa. Kuule vielä kuitenkin jotakin mikä voi tuottaa sinulle ansaittua iloa. Ensimmäinen ansiosi on, että ollen rehellisen soturin poika seuraat isäsi jälkiä. Sentähden saat, kuten jokainen kunnon mies, luottaa kuninkaasi armoon ja suosioon. Toiseksi mainitsee eversti Stedingk hyvin kiitellen sinun älykkyydestäsi ja urhoollisuudestasi uuden patterin rakentamisessa. Siitä hyvästä saat vuoden palkan lahjaksi. Käyttääksesi sen hyödyllisesti, saatat sillä teettää uuden puvun, sillä sinun présence d'esprit'isi, tarkka järkesi, ennätti Ylänummella ilmaista coup de mainin, jonka kautta olisi paljon voinut joutua vaaraan, ja sen vuoksi on kohtuullista, että sidot haavasi vänrikin valtuuskirjalla.
— Teidän majesteettinne…
— Ah, sinä tahdot ehkä muistuttaa, että olen unohtanut panna ansioluetteloosi ne tärkeät tiedot, jotka minulle kerroit äsken. No, niistä saat palkinnoksi pitää omanasi yksityiset salaisuutesi, jos voit olla puhumatta niistä armaallesi ensi tanssiaisissa. Mutta uskollisuutesi ja rakkautesi tähden, rakas Croneld, tahdon pitää sinut seurueessani, kunnes voit tulla kyllin ansiolliseksi saamaan adjutantin toimen.
— Teidän majesteettinne — sammalsi nuorukainen, ja pari suurta kyyneltä vieri pitkin hänen kalpeita poskiaan — niin paljon ansaitsematonta armoa… Enkä kuitenkaan saata ottaa sitä vastaan!
— Anna minun pitää huolta siitä, nuori ystäväni. Annan sinulle niitä lääkkeitä, jotka ovat minun vallassani, ja toivon niiden tekevän sinulle hyvää. Jollakin täytyy minun lepyttää välskäriäsi, jolla on kyllin syytä närkästyä tällaisista käynneistä sairaan luona.
— Suokaa anteeksi, teidän majesteettinne … en voi koko elämässäni ansaita niin suurta suosiota … enkä kuitenkaan saata ottaa vastaan mitään … paitsi lupaa säilyttää salaisuuteni.
— Mitä nyt? Joko välskärin ennustukset toteutuvat?
— Taivaan nimessä, teidän majesteettinne … minä en houraile… Eversti Stedingk suostui pyyntööni, etten saa ottaa mitään palkintoa tässä sodassa… Koko kunniani riippuu siitä.
— Minä ymmärrän. Sinulle on sanottu, poikaparka, ettei enää ole mikään kunnia palvella kuningasta uskollisesti. Ja on kyllä hyvinkin monta, jotka pitävät kunnianaan hänen pettämistään.
— Ei, ei, ei sentähden!… Vaan ilmaistuani nuo vähäiset tietoni … en voi ottaa vastaan mitään palkintoa… Minä en voi sallia, että he sanoisivat minua palkatuksi urkkijaksi.