— Mutta miksette tunnusta totuutta? Te olette aivan varmaan käyttänyt uutta ranskalaista tapaa niitä ruokkiessanne. Ikäänkuin en minä huomaisi paistista, että olette niille antanut pomeranssinkuoria. Ah, minä ymmärrän, ehkä onkin nuori neitinne niitä ruokkinut? Jos olisin viittätoista vuotta nuorempi, niin kosisin häntä vain sentähden, että hänellä on ollut niin oivallinen keittotaidon … ja kanainkasvatuksen opettaja.
— Jos olette poikamies, niin kosikaa, hyvä herra! Minusta ei vastusta olisi. Niin pääsisin minä…
— Mistä pääsisitte?
— En mistään.
— Minä todellakin ajattelen asiaa. Ellei vain tyttöparka olisi kuuromykkä…
— Kuuromykkäkö? Kuka sen on sanonut?
— Häh? Luuletteko siis, että hän todellakin kuulee?
— En minä sitä ole sanonut.
— Mutta luuletteko sitten hänen puhuvan?
— En minä sitäkään ole sanonut.