— Mutta ellei hän kuule eikä puhu, niin onhan hän kuuromykkä.
— Eipähän, eipä ole.
— Tämäpä vasta on eriskummallinen tapaus. Ellei hän kuule eikä puhu eikä myöskään ole kuuromykkä, niin mikä hän sitten on? Olisinpa utelias tietämään sen.
— Mitä te, herra, sanotte sitten kuuromykäksi?
— No, lempo vie, semmoista olentoa, joka syystä tai toisesta syntyy kuurona eikä siis voi oppia puhumaan.
— No niin, herra, siispä saatte huoletta kosia Vernaa. Ei hän ole sen enempää kuuromykkä kuin te, herra, tai minäkään.
— Sepä perhanaa. Kuinka sen voitte todistaa?
— Ettekö kuullut hänen puhuvan?
— Niin, tosiaankin, oikeassa olette. Hän sanoi kaksi sanaa.
— Ei, kolme sanaa hän puhuu. Kolme sanaa, eikö siinä ole todistusta kylliksi, ettei hän ole kuuromykkä? Kosikaa huoletta!