— Sitä minä en ole koskaan kuullut. Mitä hänestä?
— Tuomas oli vikurivarsa. Hänen piti saada kaikki, päästä valtiopäivämieheksi niinkuin isänsäkin, vieläpä tulla suuremmaksikin mieheksi. Kun hän joutui kahdeksantoista ikään, piti hänen naida rikas Viljamaan Hetta Orimattilasta. Silloin isä antoi hänelle Salmenaitauksen tilan. Siitä hän otti nimen Sundhagen. Mihinkä ruotsalainen upseeri olisi päässytkään suomalaisine nimineen?
— Niin, mitenkä suomalainen nimi Peura kelpasi pappi Peuroniukselle?
Mutta Sundhagen? Missä minä olenkaan kuullut sen nimen? Sundhagen?…
Eikö juuri se Yöjärven hullu kapteeni sanonut minulle: te ette ole Ros,
vaan Sundhagen?…
— Tuomas oli minun ikäiseni. Ennen sinun aikaasi. Kaunis mies, huikentelevainen, uhkarohkea; tahtoi päästä eteenpäin maailmassa. Sen sijaan, että hän olisi naimisilla hankkinut Viljamaan talon, karkasi hän Porvooseen ja otti pestin merimieheksi. Hänessä oli auttamattomasti sellainen taipumus, että hän tahtoi nähdä vähän maailmaa. Eno raivostui. Antoi tilan Matille. Hetta meni sitten Kekälän Rietrikille, joka ajoi Villikanjärvellä heikkoon jäähän, jättäen Hetan ja yksitoista lasta jälkeensä.
— Yksitoistako vain? Minä luulin niitä olleen kaksitoista. Mutta mitenkä kävi sitten Tuomaan?
— Hänellä oli hyvä pää niinkuin isälläänkin. Luki meritiedettä, tuli kapteeniksi. Rupesi sotalaivaan palvelukseen. Joutui huonoon seuraan. Alkoi remuta. Hänen täytyi erota palveluksesta. Kuljeksi ympäri maailmaa. Hukkui, hirtettiin tai kuoli vaivaishuoneessa, ei kukaan tarkoin tiedä. Mitä sinun tarvitsi penkoa vanhoja ruuhkia? Eihän kukaan sano sille, jolta on käsi murskautunut myllynrattaassa: mihin olet unohtanut toisen rukkasesi?
Yrjö pysäytti äkkiä hevosensa. Oli juuri tultu kapean metsäpolun kohdalle, joka johti Yöjärven saloille ja jolta ratsastajat olivat lauantaiaamuna tulleet maantielle.
— Jaakko — keskeytti Yrjö puheen — lähdetkö kanssani?
— Mitä nyt? Tuonneko sinä ratsastat?
— Niin. Kello on nyt kymmenen. Aikaa on meillä kaksitoista tuntia. Kello yhden aikaan olemme Yöjärvellä. Kello neljäksi tai viideksi ehdimme takaisin Artjärvelle ja jätämme Vernan enosi huostaan. Kello kuusi lähdemme taas matkaan ja kello kymmenen huomenna aamupäivällä annamme raportin Loviisassa.