— Entä luutnantti Ros?
— Kaatunut, kuului yhtä yksitoikkoinen vastaus.
— Ehkä pahasti haavoittunut? Sanotaan monen haavoittuneen makaavan kankaalla.
Sitä ei kenraali kiireisen peräytymisen aikana ollut ehtinyt ajatella. Hän oli sellaisella mielellä kuin voitettu päällikkö ainakin, eikä kornetin tungettelevaisuus suinkaan tehnyt häntä iloisemmaksi. Mutta Kaulbarsilla oli inhimillisiä tunteita; hän muisti ajutantin iloisen rohkeuden ja vastasi sotilaan tapaan kiroten:
— No, kornetti, mitä tulimmaista minun sitten pitää tekemän?
Jaakko nosti taas käden kunniantekoon ja vastasi:
— Pitäisi saada lähetti hautaamaan kuolleita ja auttamaan haavoitettuja.
— Ratsastakaa! sanoi kenraali vähän mietittyään. — Ottakaa mukaanne torvensoittaja ja välskäri.
— Määräys?
— Tässä on. Ja kenraali kirjoitti, käyttäen nojanaan satulan kaarta, käskyn lyijykynällä.