— Menkää te ja käyttäkää suutanne johonkin hyödyllisempään kuin täällä seisomiseen ja murisemiseen. Alhaalla on pöytä katettuna, teidän miehenne saavat puuroa keittiössä. Minä toimitan kanakeittoa tänne ylös Yrjölle.
Tämän hyväntahtoisen huolenpidon esine antoi kohdella itseään kuin lasta. Hän oli uupunut ja heikko, mutta onnellinen hymy osoitti, miten kiitollinen hän oli siitä, että hän ensi kerran elämässään oli löytänyt kodin, sisaren ja luotettavan, hellästi hoitelevan naisen käden. Jaakko tunsi saaneensa kaksi kilpailijaa, eikä se suinkaan vähentänyt hänen huonoa tuultaan.
Illalla saapui tohtori Ekströmer ja löysi yhden sairaan sijasta kaksi.
Hänen tutkimustensa päätöksen saamme kohta kuulla.
18. PIKKU YRJÖ.
Mitä tyttöön tulee — oppinut tohtori lausui seuraavana aamuna tuttavallisesti keskustellessaan Rebekan kanssa — olen minä tyytyväinen teidän hoitoonne. Minä toivotan teille onnea, hyvä matami. Lähinnä kananpoikasianne ette ole koskaan onnistunut niin hyvin kuin nyt embryoiden kasvattamisessa ihmisiksi. Verna kuulee nyt, ja on hyvin uskottavaa, että hän on vastedeskin kuuleva, ja puhetaito kehittyy harjoittamisesta. Ymmärrättehän, ettei kieli, joka on ollut vaiti viisitoista vuotta, voi tuossa paikassa päästä niin kadehdittavan sukkelaksi kuin teidän oma kielenne. Mutta se edistyy, minä tavuutin hänellä muutamia säkeitä Kellgrenistä. Vielä on viiden, kuuden viikon aikana suojeltava korvia tuulelta ja kovilta rämiseviltä ääniltä; sitten saatatte koetella häntä siten, että hänen kuultensa riitelette Ramströmin kanssa, ja jos Verna kestää sen, voitte huoletta laukaista kanuunan tuolla puutarhan muurin ulkopuolella. Oletan nimittäin, ettei teidän hyvin kunnioitettava ja hajamielinen isäntänne rupea niin hulluksi, että palaa tänne Yöjärvelle. Oletteko kuullut mitään hänestä?
— Hän on kirjoittanut Ramströmille ja käskenyt hänen viedä Verna
Pietariin heti, kun hän paranee.
— Onko hän kirjoittanut? Hm… Ehkä jätämme matkan toistaiseksi. Onneksi on nyt sota, ja mieltäni oikein pahoittaa, että isäntäänne on hovioikeudessa syytetty rumista asioista. Yöjärven kartano on vaarassa.
— Täytyykö meidän muuttaa? kysyi Rebekka hämmästyen.
— Olkaa toistaiseksi huoletta; sotkuisia vyyhtejä ei niin pian selvitellä. Mitä sitten Yrjö Rosiin tulee… Mutta on aivan hullua, että niin iloisen ja viisaan pojan pitää olla … niin, antakaa anteeksi … niin huimahullun yökummituksen poika kuin teidän kapteeninne on! Oletteko siitä aivan varma?
— Niin sanotaan.