Yrjön sydän kapinoitsi, mutta hänen ystävänsä oli oikeassa.
— Tiedätkö — tohtori jatkoi — että Helka on Sundhagenin tytär? Siitä sinulle selviää kapteeni Mörkiä vastaan tehty salainen ilmianto. Sundhagen oli keksinyt piilopaikan kiven alta, ja Helka pisti ilmiannon sinun taskuusi.
— Mikä halpamielisyys!
— Sano hätäkeino, sillä isänmaallisuudesta meidän ei sopine olettaa paperin joutuneen sinun taskuusi. Sundhagenilla oli omat syynsä, miksikä hän toivoi saavansa kapteenin pois tieltään; hän ei uskaltanut tulla ulos ovesta sinun vanhain ystäviesi, pitkien pistoolien, pelosta. Mutta Sundhagenista puhuttaessa muistuu mieleeni, että hän on pyytänyt lääkärin hoitoa. Sinun sanotaan olevan saman näköinen kuin hän oli nuorena. Tahdotko käydä katsomassa häntä?
— Säästä minua näkemästä häntä! Minä en ole koskaan nähnyt miestä, joka olisi minua enemmän inhottanut kuin hän.
— Hm… Nauti järkevästi viinistä, rakkaudesta ja korteista, niin saat olla varma, ettet tule hänen kaltaisekseen vanhetessasi.
Itsekseen tohtori ajatteli: Onpa tämä juonikas poika, ja juonikkaita ovat isätkin. Toinen tahtoi syöstä miekkansa poikaan, ja toista ei poika voi kärsiä. Ei, nyt lakkaan jo etsimästä isiä Yrjö Rosille.
Hetkisen kuluttua tohtori Ekströmer oli kapteeniluutnantti Sundhagenin huoneessa. Tuo mies, joka ennen muinoin oli ollut komea ja ihmeen kaunis, makasi keltaisen kalpeana, riutuneena ja läähättäen vuoteellaan. Hänen eilinen, ensimmäinen käyntinsä ulkona kylmässä joulukuun ilmassa oli vaikuttanut kuin kuolettava myrkky. Tohtori tutki hänen valtimoaan ja huomasi, ettei hänellä enää ollut monta tuntia elettävänä.
— Olkaa hyvä, käykää istumaan! sairas sanoi kohteliaasti hymyillen. — Antakaa anteeksi, vaikka kajuuttani on kehnonlainen … ei yhtään nojasohvaa … ei edes tupakkaa piipun täyttä… Olisin hyvin iloinen, jos voisin tarjota lasin oikeata madeiraa. Mitä sanotte terveydestäni, tohtori? Vähän rappiolla tänään … alus vuotaa, mutta sen reiät kyllä tukkeamme. Ei niin vähästä pidä jättää hylyksi vanhaa risteilijää. Minä tunnen itseni ihan kuin uudelleen rikatuksi sen jälkeen kuin … niin, tiedättehän, että kapteeni Mörk on joutunut haaksirikkoon. Surkuteltavaa se on … hyviä miekkailijoita ei nykyjään enää ole monta… Vähän mustasukkainen … kukapa ei ole mustasukkainen, kun kuljettaa niin kaunista prikiä kuin hänen vaimonsa?… Vakuutanpa. teille, että hän lauloi kuin satakieli … teidän olisi pitänyt kuulla häntä Iphigeneiana! Ruskeatukkainen … mimmoiset latvapurjeet! Hänen sisarensa Antonia … minun vaimoni … oli vähän vaaleampi … Vestrisin oppilas … tanssi kuin merenneito. Näittekö hänet ehkä?… Muistatteko hänet ehkä "Rakastuneesta Arlequinista"? Semmoinen Kolombine … oo, tohtori, tekin olisitte laskenut lippunne…
— Älkää puhuko niin paljoa, se rasittaa teitä.