— Jos käskette, armollinen tohtori…
— Vaiti, mies! Minä en käske mitään, minä tahdon vain tietää totuuden. Kirjoita muistiin hänen todistuksensa, Yrjö! Nyt tulemme toiseen koukkuun. Miksi kapteeni Mörk vihasi poikaansa? Miksi hän lähetti pois lapsensa?
— Mitenkä minä sen tietäisin.
— Vai niin, kieroiletteko? Rebekka, käskekää Martin satuloida hevonen ja ratsastaa noutamaan nimismies Kalliota!
— Ei, armahtakaa, armollinen herra tohtori, minä tunnustan kaikki! Kapteeni ei kärsinyt pikku Yrjöä sentähden, että Yrjö oli seinällä riippuvan kuvan näköinen niinkuin marja on toisen näköinen.
— Tuokaa tänne se muotokuva!
Rikkiammuttu taulu haettiin esiin, ja tohtori jatkoi:
— Nyt on teidän vuoronne, Rebekka. Ketä kuvasi tuo maalitaulu, kun se vielä oli siinä kunnossa, että kuvan saattoi tuntea.
— Kapteeni Sundhagenia, vastasi emännöitsijä vuorostaan vitkastellen.
— Te tarkoitatte kapteeniluutnantti Tuomas Sundhagenia, joka palveli sotalaivastossa, eikö niin?