Frits Sommer oli Lystrupin velipuolen, erään köyhän maalaisapteekkarin poika. Poikavuosinaan oli hän ollut isänsä apulaisena. Mutta sitten kuin hänen vanhempansa olivat kuolleet ja apteekki joutunut, vieraisiin käsiin, meni hän pääkaupunkiin lukemaan farmaseuttitutkintoa. Hän oli kaunis, iloinen nuorimies, lahjakaskin lisäksi, mutta vähän kevytmielinen. Emmalle olivat hänen käyntinsä juhlahetkiä. He soittivat ja lauloivat yhdessä, kävelivät puistossa ja puhelivat romaaneista, runoista y.m. Se oli jotakin se!
"Mitenkä jaksaa nykyisin se nuori talonpoika… Klaus — vai mikä soma nimi hänellä olikaan — se, jonka kanssa me olimme Jörgen Siversenin luona viime vuonna?" kysyi Frits kerran.
Emma alkoi pyyhkiä tomua pianosta.
"Knuutko? Hän on sotamiehenä", vastasi Lystrup.
"Vai niin! Kaunis nuorimies talonpojaksi, mutta hirveän tyhmä tietysti."
"Knuutko tyhmä! Saisit pitää itsesi onnellisena, poikaseni, jos voisit kiinnittää Knuutin pään omaan kaulaasi."
"Ah, lasket leikkiä, setä!"
"Tietoja ei hänellä luonnollisesti ole niinkuin sinulla, se on selvää, mutta mitä luonnonlahjoihin tulee… Luulet kenties, että kaikki talonpojat ovat tyhmiä kuin nauta?"
"En, setä kulta! Varjelkoon toki minua sellaisesta! Mutta ihmiset täällä…" Frits kohautti olkapäitään, "tuo Jörgen Siversen esimerkiksi… Hänelle voi syöttää mitä hyvänsä. Emma, muistatko, kuinka hän kysyi minulta viime kesänä että miksi minä 'tuteerasin'?"
"Silloin sinä et käyttäytynyt ollenkaan sopivasti, Frits."