"Vai kohdeltu huonosti!" huudahti Lystrup. "Tiedä se, nuori ystäväni, että niin kauvan kuin käsityöläiset voivat koristaa kultarenkailla korviaan, juoda baijeri-olutta ja hyppiä yöt päivät tanssipaikoissa, ei heillä ole mitään valittamisen syytä. Arvelen olevani oikeutettu puhumaan asiasta, sillä käsityöläisenä olen ollut minäkin. Mutta silloin saatiin tyytyä perunoihin ja jauhokastikkeesen puoliseksi ja olla iloisia, jos kerran vuodessa sai nauttia elämästä ja tanssia luonnon helmassa tai jossakin ahtaassa kapakan nurkassa. Nykyään koetetaan niin paljon kuin mahdollista keventää työväen askeleita ja uskotellaan heille, että he pitävät yhteiskuntaa pystyssä."
"Se ei muuta asiaa, Lystrup. Jokaisen täytyy myöntää, että köyhä työmies jää syrjään rikkaan rinnalla, ja kumminkin se on hän, joka saa ahertaa ja raataa kuin orja, silloin kuin tuo toinen istuu levollisena huoneessansa ja laskee rahojaan."
"Herra varjelkoon, Knuut! Mitä oppia sinä imet itseesi siellä pääkaupungissa? Sinustahan on tulemaisillaan sosialisti!"
"Erehdytte suuresti! Minä vaan olen ruvennut aukomaan silmiäni seikoille, joista minulla ei ennen ole ollut minkäännäköistä käsitystä." Hän tunnusteli povitaskuansa, avasi sitten takkinsa ja veti esille pienen kirjan, jonka hän ojensi Lystrupille. "Tässä on muuan kirja, jonka olen lainannut eräältä pääkaupunkilaiselta toveriltani ja joka käsittelee lyhyesti valtiollisia seikkoja ja työväen kysymystä sekä useita muita niitä asioita, joista keskustelimme. Saatte sen lainaksi, jos haluatte."
"Ei kiitoksia, poikaseni!"
"Se on hyvä kirja, siitä voitte olla vakuutettu. Ettekä tarvitse peljätä, että se olisi sosialistien kirjoja, sillä sen tekijä on eräs jyllantilainen pappi. Näin hän alkaa…"
"Malta hieman! Parasta kuin jätät meidät rauhaan lukuinesi, poikani!"
"Anna tulla vähän!" tarttui Jörgen Siversen puheesen.
Knuut selvitti ääntänsä: "hurjaa intohimoa ja hillitöntä voimaa kytee kuoren alla kaikissa maissa. Mutta ei yksinomaan mieletöntä kirkunaa kohoa syvien rivien keskuudesta, epätoivoista tuskan huutoa on seassa…"
"Jo kuultiin, mikä ääni on kellossa!" keskeytti Lystrup ja asetti kädet polvilleen. "Sellaista oppia et tarvitse julistaa täällä Rörbyssä, poikani!"