Siis yksin kotona! Ja Frits näpäytti sormiaan.
"Sinä et näytä voivan oikein hyvin, rakas serkku", sanoi hän, kun hän hetken kuluttua istui sohvassa ja Emma tarjosi hänelle kahvia.
"Päätäni kivistää vähän."
Emma meni makuuhuoneesen, painoi kätensä ristiin ja heitti niitä tuskaisena alaspäin. "Hyvä Jumala, miksi hän tuli taas!"
"Erinomainen joulukakku, Emma!" kuului arkituvasta.
"Todellako!"
"Olenpa varma, että sinä olet sen itse leiponut. Ja oivallista kahvia! Tule pitämään seuraa minulle, serkku!"
"Olkoon menneeksi!" ajatteli Emma. "Minä en ole mikään kurja, huojuva ruoko, joka taipuu aina tuulen mukaan!" Hän astui rohkeasti arkitupaan ja kaatoi kahvia itsellensä.
"Täällä sohvassa on tilaa… Oi, miksi ei?"
"Kiitos! tässä tuolilla on aivan yhtä hyvä."