"… Sen minä sanon, että Knuut on rutihullu — ja se on totta!"
"Miten lie Knuutinkin laita, en tiedä. Mutta sen minä kyllä selvästi näen, että meidän tyttö on iskenyt silmänsä häneen, ja mitä äitiin tulee, ovat hän ja Knuut mitä paraimmissa väleissä."
"Vai niin! Mikä sen vaikuttaa?"
"No, kun Knuut osaa olla jumalinen ja puhua hänen kanssansa raamatusta ja sen semmoisesta, niin siinä on jo kylliksi. Hän pistäytyy vähä väliä meille ja juttelee tuntimääriä Kaarenin kanssa ja se on eukon mieleen se!"
"Kas sitä! Mutta saattaahan Knuut käydä teillä muustakin syystä."
"Näppiänsä saa hän nuolla siinä asiassa; sillä niin kauvan kuin hän on semmoinen hurjapää ja hänellä on välejä milloin toisen, milloin toisen kanssa, niin tyttöä hän ei saa!" Ja Jörgen kirosi.
"… No, no! älkää kirotko, ystäväni! Knuut on hullutteluistaan huolimatta kunnon poika — tunnen hänet pienestä pahasta — ja jos hän pitää tytöstä ja tyttö hänestä…"
"Tuskinpa tekään mielellänne antaisitte Emmaa hänelle."
"Hm, se nyt on kokonaan toinen juttu… mutta ei sekään saattaisi olla aivan mahdotonta, ei ollenkaan. Asiaa on arvosteltava asian mukaan, isäseni. Mutta… no, siinä tulevat lapset… Hm, hm! Siis te luulette, että ruissato tulee hyvä, Jörgen Siversen?"
* * * * *