"No, Emma, tuo Knuutille kahvia! Ole hyvä ja istu enosi viereen,
Knuut, niin pistämme pieneksi pakinaksi."
He puhuivat ensin tavanmukaisesta keskusteluaineesta: ilmasta ja tuulesta.
"Mitä pidät kirjasta, Knuut?" kysyi Lystrup sitten.
"Se on oikein hyvä kirja. Kannattaa todellakin tutustua noiden muinaisien kuninkaiden elämään, heidän sotaretkiinsä ja muihin toimiinsa."
Sen lyhyen keskustelun aikana, joka kirjan johdosta syntyi opettajan ja hänen entisen oppilaansa välillä, puhkesi lämmin innostus, jonka Sakson "Tanskan historia" oli Knuutissa herättänyt, väliin ihan niin voimakkaasti, että Lystrup aivan hämmästyi. Nuoren miehen silmät loistivat mustien silmäripsien takaa hänen puhuessaan Rolf Kraken sankareista, Ulfen taisteluista ja Absalonin voitoista sodassa rygeniläisiä vastaan.
"Kirja voipi olla hyvä kylläkin, mutta siinä on liiaksi lastenkamarijuttuja", arveli Lystrup. "Minä pidän enemmän todellisesta historiasta."
Jörgen Siversen oli keskustelun aikana katsellut ihmetellen Knuuttia.
"Helkkarin muisti sillä pojalla on!" sanoi hän ja kääntyi Lystrupiin.
"Luen minäkin väliin yhtä ja toista, mutta kun muutamia päiviä on
kulunut, niin tuskin muistan siitä enää sanaakaan."
"Knuut ei ole lahjaton. Hänestä olisi saattanut tulla jotain, jos…
Kuinka vanha sinä oletkaan, Knuut?"
"Täytän kaksikymmentäkaksi ensi kynttilän päivänä."
"Sitten ei olisi ikään nähden liian myöhäistä vielä tarttua kirjaan."