"Ehkä ei olisi myöhäistä mennä kansanopistoon."
Knuutin mainitessa kansanopistoa säpsähti Lystrup, ikäänkuin häntä olisi pistetty peukaloilla molempiin kylkiin.
"Vai kansanopistoon! Tiedätkö, mitä kansanopistot ovat, poikani? Ne ovat sellaisia laitoksia, missä kaadetaan jonkunmoista henkistä väkiviinaa, suurisuisuutta nimeltään, ymmärtämättömiin talonpoikaisnuorukaisiin. Heille kuvitellaan, että he ovat tulevaisuuden valiojoukkoa ja saatetaan heidät siten milt'ei raivohulluiksi. Höh! kauneita oppilaitoksia todellakin!"
Emma istui naisten tavallisella paikalla, ikkunan edessä olevalla lattian korokkeella ja vilkasi tavan takaa Knuuttiin. Samalla hypisteli hän ilkamoiden huuliansa, ikäänkuin olisi tahtonut tehdä pilaa hänen kansanopistoon menostansa.
Jörgen Siversen nousi lähteäkseen. Lystrup aikoi saattaa häntä, mutta astui ensin kirjakaapin luo ja alkoi etsiä uutta kirjaa lukuhaluiselle nuorukaiselle, joka myös teki lähtöä. "Lakikirja… mihin helkkariin se on joutunut? Emma, sinäkö täällä olet selkannut?… No, tietysti hänen piti nyt juuri juosta tiehensä! Istu vielä vähän aikaa, Knuut! Minä tulen tuossa paikassa takaisin."
Emma oli sillä välin pujahtanut keittiöön ja sieltä eteiseen Jörgen Siversenin perästä. "Kuulkaa", kuiskasi hän hengästyneenä, "jos tanssiharjoituksista tulee totta, niin saahan Ellenkin tulla mukaan, vai mitä? Minä myös koetan päästä."
"Tanssiharjoituksistako? Mitä hän siellä…?"
"Mitäkö siellä! Voi, päästättehän hänet?" rukoili tyttö ja tarttui mairitellen Jörgenin takinhihaan sekä katsoi houkuttelevaisesti vanhusta kasvoihin. "Päästätte tietysti, eikö niin?"
Samassa hän pujahti keittiöön ja ilmestyi kohta arkitupaan, missä hän alkoi innokkaasti etsiä kirjaa kaapista.
"Saksan kielioppiko se oli?" kysyi hän ja vilkasi juhlallisen totisena Knuuttiin.