Se oli elehvantinluinen lornetti, joka oli hypähtänyt Fritsin povitaskusta hänen kohotessaan.
"Ah, se oli minun lornettini. Tässä se nyt on."
"Eihän se va—an särkynyt?"
"Ei, eheä se on aivan."
"Sepä vasta lystikäs kapine! Kah, lasisilmäthän ne ovatkin!"
"Niin, mitä te pidätte semmoisista lasisilmistä? Semmoisia ette ole varmaan koskaan nähnyt?"
"Missäpä minä olisin…"
Häijynkurisuus oikein pakotti nuoren miehen otsaa ja punssin höyryt sitä yhä kiihdyttivät. Hän iski silmää parille nuorelle tytölle, jotka seisoivat lähellä ja sanoi sitten Jörgen Siversenille:
"Näissä lasisilmissämme meillä lääketieteen tutkijoilla on koko viisautemme."
"Oo—hoh! Miten niin?"