"Niin, nähkääs, Jörgen Siversen, tällaisilla laseilla me tarkastamme kaikki pulverit ja pillerit, ennenkuin niitä annetaan apteekeista."
Jörgenin korvallisia alkoi kuumentaa. "Höm!" Hän raapasi pari kertaa niskaansa ja aikoi poistua.
"Ei, älkää menkö! Teidän on saatava perinpohjainen selko asiasta", sanoi Frits ja riippui kiinni Jörgenin takin hihasta.
"Frits!" kajahti varoittava ääni heidän takanaan. Huutaja oli Holst, joka oli kuullut ja nähnyt kaikki. Mutta Frits oli liiaksi takertunut pilanpitoon huoliakseen varoituksesta. Hän iski taas silmää tytöille ja jatkoi:
"Nähkääs, Jörgen Siversen, kaikissa nesteissä on pienen pieniä myrkyllisiä eläimiä, joita nimitetään alkueläimiksi. Me pyydystämme niitä eräänlaatuisilla puikoilla, ennenkuin lääkettä annetaan kenellekään."
"Höm!" Jörgen Siversen oli muuttunut mustanpuhuvaksi kasvoiltaan ja alkoi karistella kurkkuaan epäilyttävällä tavalla. Hän kumarsihe, sylkäsi, pyyhkäsi kädenselkämällä suutaan, pisti peukalot liivinkainaloihin, kallisti päätään ja alkoi, pannen painoa joka sanalle:
"Kuulkaa — minä — sanon — teille, Frits herra, että te olette oikea tuuliviiri, te! Ettekö luule minun ymmärtävän tätä?"
Rajuilma puhkesi hitaasti, mutta kerran alkuun päästyään muuttui se hirmuiseksi. Ukon kädet tutisivat liivin kainaloissa, silmät mallottivat päässä kuin pyöreät puumarkat ja sieramet tuhisivat kuin vauhkolla hevosella.
"Tämä ei ole ensimäinen kerta, kun sinä pidät minua narrinasi minun omassa huoneessani — minä sanon sinua sinuksi, sillä sinä et ole muuta kuin nälistynyt maankiertäjä, joka juosta löyhkäset paikasta toiseen. Luuletko, että minä en ole ymmärtänyt sinun juoniasi? Ja pidä mielessäsi, että jos sinä vielä kerran syötät minulla semmoisia valheita, niin minä" — ja Jörgen päästi karkean kirouksen — "opetan sinua pitämään nokkasi loitompana, tiedä se!" Hän iski nyrkkinsä pöytään niin, että tupa tärähti. Lystrup, jonka huomio vasta nyt kiintyi tapahtumaan, oikaisihe ja kysyi:
"Mi… mitä nyt?"