"Tahdon selvittää asian kantalatusiaan myöten. Aikomukseni oli samassa pyytää teitä joskus harjoittamaan bassoja."
"Ha, ha, haa! Sekö niksi siinä olikin! Kuule, Knuut, en, Herra paratkoon, malta olla sinulle nauramatta. Sinä olet tullut niin lihavaksi ja muhkeaksi — puh! Mies kuin paholainen, joka voi selviytyä mistä vaikeuksista hyvänsä ja ruhjoa meidät toiset mäsäksi noin vaan kuin itsestään — ja hän iskee kantoon! Ha, ha, ha! se on parahiksi sinulle, ystäväni! Niin sinun pitää taittaa sarvesi!"
"Hm! en ole koskaan saanut oikein perinpohjaista laulun ja soiton opetusta ja sentähden en saa laulua menemään, niinkuin sen pitäisi."
"Et saakkaan, sen taivas tietää. Olen kerran kuullut lauluanne — suuri Allah niitä säveliä! Samanlaisia ovat kauttaaltaan teidän muutkin hommanne, te uuden kulta-ajan kyytipojat. Te luulette, että te noin vaan siekailematta voitte hyökätä jokaisen asian kimppuun, johon muut kuolevaiset uskaltavat tarttua vasta sitten, kun he ovat ensin useita vuosia miettineet ja punninneet. Kun te olette saaneet palasenkaan uutta holinpomppelia käsiinne — heleijaa! heti täytyy teidän hyökätä jakamaan sitä syvien rivien keskuuteen."
"Te katselette asioita omalta näkökannaltanne. Mutta eikö sitten mielestänne ole mitään hyvää nykyajan hengessä ja yrityksissä, ei laulussakaan, josta äsken puhuimme?"
"Laulu on hyvä olemassa, kun vaan osaamme laulaa. Mutta älkää luulkokaan, hyvät talonjussit, että te osaatte laulaa moniäänisesti, silloin kuin voitte rallattaa äänet yhteen."
"Tiedän kyllä, että emme voi laulaa — miten minä sanoisin — emme voi laulaa hienosti ja taiteellisesti, niinkuin oikeat harjaantuneet laulajat, mutta mehän laulammekin vaan virkistykseksemme ja…"
"Ha, ha, ha!" nauroi Lystrup, joka muisti mihin pulaan bassot olivat saattaneet Knuutin. "Minua huvittaa todellakin tietää, että sinä istut siinä ja tuskittelet bassoinesi… Näetkö nyt, ystäväni", huudahti hän äkisti ja osoitti Knuuttia silmälasikotelollaan, "että te ette tule toimeen ilman meitä."
"Niin, näin muutamissa tapauksissa."
"No niin, no niin! Kyllähän te selviydytte omin nokkinennekin, jos vaan tahdotte — höh! Minä tunnen teidät niin hyvin, hyvät ihmiset. Vaikka te kahlaisitte toisesta likarapakosta toiseen, niin kumminkin te voitte näyttää siltä, kuin ympäröisi pyhimysloiste teidän otsaanne. Mutta minusta olisi hauskaa, Knuut, minusta olisi todenperästä hauskaa näyttää sinulle, miten bassoja harjoitetaan."