"Vai niin!" Hän kaiveli aatevarastoansa löytääkseen sopivaa ja samalla oikein purevaa vastausta; mutta merkillistä, hän oli kuin lumottu! Aina hänen järkensä tyrmistyi tuon kiusottelevan tyttösen seurassa. "Vai niin!" sanoi hän uudelleen ja tyhmistyi yhä enemmän.
Äkisti muisti tyttö tanssiuutisen. "Tuletko mukaan tanssiharjoituksiin?"
"En, mitä minä siellä tekisin,"
"Mitäkö tekisit? Tietysti pitäisit hauskaa meidän kanssamme."
"Sinä arvattavasti menet."
"Tietysti!"
"No, sitten minä en ainakaan tule." Siinä hän nyt sai, sai aivan vasten silmiä!
Emma rypisti suutansa, kohotti kulmiansa ja alkoi: "hyi toki! se oli…" mutta samassa tuli isä sisään ja hänen kauhunpurkauksensa jäi kesken.
"Löysitkö sinä kirjan, Emma? 'Lakikirja maamiehille', se sama juuri. Siinä kirja, josta jokaiselle on hyötyä, ystäväni. Semmoisia kirjoja tulee sinun lukea. Vai kansanopistoon! Herra varjelkoon sinua joutumasta kansanopistoraivoon!"
Kun Knuut heitti Emmalle jäähyväiset, koetti hän varmistaa ja jäykistää katsettaan, näyttääkseen että hän ei vähintäkään peljännyt häntä. Emma katsoi vastaan hyvin hartaan näköisenä. Knuutin miehekkäiden kasvojen jännittynyt ilme tuntui hänestä kumminkin niin hullunkuriselta, että hänen täytyi äkkiä kääntää päänsä ja pitkä, pyrskähtävä ääni pääsi väkisellä hänen kovasti yhteenpuristettujjen huuliensa välistä.