"Kyllä, herra pastori antaa vaan anteeksi…! Herra pastori ei saa suinkaan… Se on eräs varsin tärkeä asia, joka koskee hyvin läheltä tämän seudun ja koko Tanskan kansan kansallisuus-kysymystä."
"Mitä te sanotte!" huudahti pappi ja astui askeleen takaperin.
"Jatkakaa!"
Besser oli miettinyt valmiiksi alustuksen asiaansa, mutta hän oli kuvitellut, että hän saa sen esittää istuen juhlallisena tuolilla vastapäätä pappia tämän virkahuoneessa, ja sen täytyikin tapahtua kadulla ja hän itse seisoi avopäin ja läähättäen papin edessä.
"Nähkääs, herra pastori", alkoi hän käsi nenäliinoineen tärkeännäköisesti koukistettuna eteenpäin, "meidän aikamme on levotonta aikaa, hyvin levotonta. Ilmakehä päämme päällä on… on sähköä täynnä, ja sentähden, herra pastori, ei yksikään kelpo tanskalainen ja kansanvaltaisuutta kannattava kansalainen saa pysyä toimettomana. Minä luulen ja uskallan sanoa" — hän nyykytti päätään ja katsoi mairittelevasti pappiin — "ettei kenenkään persoonallisuus minuun vaikuta — se olisi rikos uskontoa ja siveellisyyttä vastaan… Anteeksi, herra pastori, että puhun niin avomielisestä kirkon palvelijalle… hm, kirkon palvelijalle, jota kohtaan tunnen mitä alamaisinta kunnioitusta, mutta, niinkuin sanoin, persoonallisuus minuun ei vaikuta. Te tiedätte, herra pastori, että minulla on omat tapani. Minä pelkään Jumalaa ja käyn suoraan tietäni — durch vorvärts fremad! erään kirjailijamme sanaan, katsomatta Pekkaa tai Paavalia takanani. Se ei kenties ole viisasta, ehkä olisi parempi häälyä eri puolueiden välillä, mutta sitä en voi tehdä, se on minulle suoraan sanoen mahdotonta, se sotisi vastoin persoonallista vakaumustani. Minä puhun suuni puhtaaksi, herra pastori. Ja sekin on varmaa, herra pastori, että meidän rakkaassa isänmaassamme sorretaan ja häpeämättömästi poljetaan erästä säätyä…"
"Mitä säätyä te tarkoitatte, Besser?"
"Virkasäätyä!" Sitä lausuessaan rypisti Besser kulmiaan ja hujautti kädellään, ikäänkuin hän olisi tahtonut antaa virkasäädyn häpeämättömille sortajille hyvinansaitun löylytyksen.
"Virkasäätyäkö? Oh, ei minun mielestäni."
"Kuulkaa, herra pastori — en ollenkaan tahdo mielistellä teitä, sillä personallisuus ei minuun vaikuta, mutta kymmenysten lopettaminen ja pappien palkkausjärjestelmän muuttaminen, herra pastori, se oli kerrassaan hävytön teko, sanon minä."
"No niin", sanoi pappi ja katsoi taas kelloansa, "mutta teillähän piti olla asiaa minulle?"
"Minun mielestäni on virkasäädyn ja etupäässä pappien, korkeasti kunnioitettujen kirkon palvelijain, kannattamalla uskontoa ja siveellisyyttä pidettävä valtiota tasapainossa, niin ettei roskaväen tiedottomuus ja vallankumoukselliset hankkeet saata sitä perikatoon."