"Se tekee ukolle hyvää…"
"Hyi, miten ilkeä olet! Sinä et tahdo kuulla puhuttavan mitään hyvää hänestä. Ei hän ollenkaan tuomitse kaikkea. Minä kuulin esimerkiksi hänen sanovan Jörgen Siversenille, että turvakoti, jonka te perustitte viime vuonna, ei ollut hulluimpia. Lapset, jotka sieltä tulivat kouluun, olivat parempia kuin köyhien lapset yleensä."
"Hänkö suosisi turvakotia, hän, joka oli sen perustamishomman innokkaimpia vastustajia! Ei, tyttöseni, jos hän vaan voisi, niin musertaisi hän minut ja minun puoluelaiseni kaikki yhdellä iskulla."
"Sitä hän ei tekisi, Knuut; sinä tuomitset häntä liian ankarasti. En ymmärrä, miksi minusta tuntuu, kuin en oikein voisi hyväksyä menettelytapaasi viime aikoina. Sinun täytyy koettaa hillitä kiivauttasi. Et usko, miten se sinua rumentaa ja miten se vahingoittaa sinun työtäsi."
"Minä tiedän, että teen työtä hyvän ja oikean asian eteen, ja tiedän myös, että jos tahdotaan jotakin saada aikaan maailmassa, niin täytyy käydä rohkeasti käsiksi eikä häilyä sinne tänne. Jos sinä et uskalla seurata minua niin…"
"Niin mitä sitten, Knuut?"
"Niin seuraa Herran nimessä isääsi siksi kunnes saat enemmän terästä luonteeseesi. Toivon, että ei viivy enää kauvan, ennenkuin te seisotte kahden jäljellä koko joukosta."
"Knuut, sinä et ole minun komentajani, tiedä se!"
"Etkä sinä minun, saat luottaa siihen! Minä olen kauvan tanssinut sinun pillisi mukaan, mutta tästä lähtien olen näyttävä sekä sinulle että muille, että osaan pitää ohjia kädessäni itsekkin! Hyvästi nyt!… minun täytyy lähteä kotiin."
"Knuut!" sanoi tyttö vesissäsilmin.