Belding koetti tukkia hänelle lahjoja niin paljon kuin suinkin, mutta intiaani otti vain laukullisen ruokaa, huopapeitteen, pyssyn, veitsen, vesiastian eikä mitään muuta. Koko talonväki seurasi häntä aitauksille ja kentille, joissa olevista hevosista Belding pyysi häntä valitsemaan haluamansa, vaikka se olisikin ollut tuo jumaloitu Blanco diablo. Galen sydän nousi kurkkuun pelosta, että intiaani valitsee Blanco solin, ja hän vihasi itseään itsekkäisyytensä vuoksi, jota hän ei voinut auttaa. Hän olisi kumminkin ollut valmis luopumaan Solista sanomatta sanaakaan.

Yaqui vihelsi hevoset luokseen viimeisen kerran. Pitikö hän niistä? Sitä olisi ollut vaikea sanoa. Hän ei katsahtanutkaan tuliseen ja ylpeään Diabloon eikä Blanco soliin, vaikka tämä kohottikin jalon päänsä ja hirnui kimakasti tavalliseen tapaansa. Intiaani ei valinnut ainoatakaan Beldingin valkoisista, vaan otti laumasta erään laihan ja voimakkaan ponyn, heitti huopapeitteensä sen selkään ja kiinnitti tavaransa.

Sitten hän kääntyi ystäviensä puoleen pysyen yhä tuona samana tunteettomana, tutkimattomana ja vaiteliaana intiaanina, jollainen hän aina oli ollut. Tämä eroaminen ei merkinnyt hänelle mitään. Hän oli viipynyt maksaakseen velkansa ja nyt oli hän lähdössä kotiinsa.

Hän puristi miesten käsiä, katsahti nopeasti Nelliin ja kiinnitti vihdoin omituiset silmänsä Mercedeksen kauniisiin ja liikutettuihin kasvoihin. Tuo hetki syöpyi varmasti unhottumattomasti espanjalaisen tytön mieleen. Hänen oli kiittäminen intiaania elämästään, rakkaudestaan ja onnestaan. Mercedes ojensi hänelle ilmehikkäät hennot kätensä, mutta yaqui ei koskenut niihin. Kääntyen pois hyppäsi hän ponynsa selkään ja läksi ratsastamaan virralle päin.

"Hän on menossa kotiinsa", sanoi Belding.

"Niin, kotiin!" kuiskasi Ladd, ja Dick tiesi paimenen ajatusten viipyvän menneissä unhoittumattomissa ajoissa. Kotiin kaktuksien ja laavan yli juhlallisten, yksitoikkoisten päivien ja hiljaisten, yksitoikkoisten öiden vaihdellessa, kotiin tuonne autioon ja punautuiseen erämaahan.

"Thorne, Mercedes ja Nell, kiivetkäämme tuonne kukkulalle katsomaan, kunnes hän katoo näkyvistämme", sanoi Dick.

He kiipesivät sinne toisten palatessa kotiin. Kun he saapuivat kukkulan laelle, oli yaqui jo joen toisella rannalla.

"Kai hän kääntyy vielä katsomaan ja viittaamaan hyvästiksi", sanoi
Nell.

"Kultaseni, hän on intiaani", vastasi Gale.