Rakas Dick! — Olet tehnyt minulle enemmän kuin jos olisit pelastanut henkeni. Elämäni loppuun asti en tule olemaan kenellekään niin suuressa kiitollisuuden velassa kuin sinulle. En voi sanoin tulkita tunteitani.
Tästä kirjeestä tulee vain lyhyt, sillä Belding odottaa ja olen käyttänyt suurimman osan ajasta kirjoittaessani Mercedekselle. Pidän paljon Beldingistä. Hän ei ole minulle aivan tuntematon, vaikka tosin en milloinkaan ennen ole häntä kohdannut enkä nähnyt. Olet kai huvitettu tietämään, että hän on väärentämätöntä tavaraa, oikeata lännen raaka-ainetta. Olen kuullut yhtä ja toista hänen ihmeellisistä tavoistaan, jotka panivat hiusmartoni kihelmöimään. Dick, onnesi on hämmästyttävä. Belding puhui sinusta hyvin ylistävästi. Mutta sen sinä olet ansainnutkin, vanha veikko.
Jätän edelleenkin Mercedeksen sinun huostaasi, neuvo, jonka Belding minulle antoi. Pidä hänestä hyvää huolta, Dick, sillä elämäni on kietoutunut hänen kohtaloonsa. Koeta kaikin mokomin suojella häntä, etteivät meksikolaiset saa häntä nähdä. Olemme naulatut paikoillemme tänne, eikä meillä ole mitään tehtävää. Jollei mitään toimintaa ilmene pian, voivat asiat kehittyä omituisesti, sillä siltä se hieman näyttää. Kahnauksia on sattunut kaikkialla ja joukot ovat alkaneet liikehtiä. Vartioimme yhä edelleenkin rajaa Casitan itäpuolella. Casitan länsipuolelle on mahdoton tunkeutua, sillä maa on siellä liiaksi epätasainen. Tuo kaktuserämaa on kauhea. Ainoastaan paimenet ja vahdit, joiden hevoset ovat kasvaneet erämaassa, kykenevät estämään rosvoja ja salakuljettajia menemästä yli rajan. Mutta vaikka ratsumiehet voisivatkin kestää tuon vedettömän erämaan vaivoja, mitä suuresti epäilen, menehtyisivät heidän hevosensa kumminkin.
Jos tilanne pysyy rauhallisena siihen asti, kunnes palvelusaikani loppuu, saan ehkä lomaa, jolloin riennän suoraapäätä Forlorn Riveriin, menen heti naimisiin ihanan espanjalaisen prinsessani kanssa ja vien hänet sitten johonkin sivistyneeseen maahan, jossa luullakseni jokainen soturi, joka sattuu vain näkemään hänet, rakastuu häneen niin, että tulen hulluksi mustasukkaisuudesta. Kiitän suurta onneani, vanha veikko, että olet aina ollut sellainen mies, joka ei milloinkaan ole näyttänyt välittävän kauniista tytöistä. Voin siis olla aivan varma, ettet aiheuta minulle kaksinkertaisia kärsimyksiä karkaamalla Mercedeksen kanssa tahi ryöstämällä hänet mukaasi, kuten joku roisto näytelmässä.
Tämä toi mieleeni Rojaksen. Oh, Dick, se oli mainiota! Et tehnyt mitään tuolle keikarimaiselle kapinalliselle, et suinkaan! Sinä pikemmin suojelit häntä siirtämällä hänet ystävällisesti syrjään. Dick, kerronpa sinulle iloisen uutisen. Rojas on sairaalassa! Uteliaisuudesta tiedustelin hänen tilaansa. Hänellä on sormi murskaantunut, eräs niskanikama poissa sijoiltaan, kolme katkennutta kylkiluuta ja ammottava haava kasvoissa. Hän viipynee sairaalassa kuukauden päivät. Dick, kun tapaan lyhytnäköisen isäukkosi, aion hämmästyttää hänet kokonaan kertomuksillani.
Kirjoita minulle joku rivi, kun joku taas tulee tännepäin sieltä Forlorn Riveristä, ja pistä Mercedeksen kirje oman kirjeesi sisään. Pidä hyvää huolta hänestä, Dick, ja varatkoon tulevaisuus sinulle jotakin samanlaista suloisuutta kuin minä nyt olen saanut osakseni.
Uskollinen ystäväsi
Thorne.
Dick luki kirjeen toistamiseen, kääri sen sitten kokoon ja pisti päänaluksensa alle.
"Ei ole milloinkaan välittänyt kauniista tytöistä, huh", puheli hän itsekseen. "George, en ollut milloinkaan nähnytkään kauniita tyttöjä, ennenkuin tulin Etelä-Arizonaan. Luullakseni on minun korvattava menettämäni aika."
Kun hän söi illallista ruokahalulla, joka pian oli entisellään, tulivat Ladd ja Jim huoneeseen taivuttaen pitkiä ruumiitaan voidakseen astua ovesta sisälle. Heidän ystävälliset lähenemisyrityksensä olivat kyllä Dickille tervetulleet, mutta hän oli kumminkin vielä haluton puhelemaan, Hän näytti vain peittelemättä olevansa iloinen heidän saapumisestaan ja kuunteli heidän keskusteluaan. Jim Lash oli kuullut Beldingiltä, kuinka Rojakselle lopullisesti oli käynyt, ja Jim kertoi, kuinka suuri merkitys tuolla teolla tosiasiallisesti oli. Laddilla oli myöskin paljon sanomista Beldingin hevosista. Ei tarvittu kovinkaan etevää ihmistuntijaa huomaamaan, että hevoset merkitsivät Laddille enemmän kuin mikään muu maailmassa.