"Dick, sellaisissa tapauksissa kuin tämä on sitä parempi kuta nopeammasti suoriudut rosvoista", sanoi Belding julmasti. "Ja mitä hermoihin koskeviin näkyihin tulee, niin odota kunnes näet jonkun yaquin meksikolaisen kimpussa. Suoraan sanoen mitään hirveämpää ei ole enää olemassa. Sellainen verenhimo ja sukuviha ovat syvää kuin elämä ja yhtä peloittavia. Espanjalaiset kukistivat azteekit noin neljä- tahi viisisataa vuotta sitten. Tuolla vihalla on ollut aikaa juurtua yhtä kauan kuin kaktuksilla. Yaquit ovat vuoristossa asuvia azteekkejä. Henkilökohtainen käsitykseni on, että he ovat jaloa ja ymmärtäväistä kansaa, joka, jos se vain saisi elää rauhassa, olisi rauhaa rakastavaa ja työteliästä. Pidän noista muutamista, jotka tunnen. Mutta he ovat tuomitut kuolemaan sukupuuttoon. Onko sinulla aavistustakaan, mikä tätä yaquia vaivasi, ennenkuin roisto aloitti julmuutensa?"
"Ei. Huomasin vain, että intiaani oli huonossa kunnossa, mutta en voinut saada selville, mikä häntä vaivasi."
"Niin, minulla on taasen omat mielipiteeni asiasta, enkä ole varma, liioittelenko luulossani. Ajattelen nimittäin, että tuo yaqui oli tahi on kuolemaisillaan surusta. Hänen ainoa toivomus oli päästä takaisin vuorille kuolemaan. Siinä Sonoran osassa, jonne hän oli matkalla, ei ole enää ainoatakaan yaquia."
"Hänen silmissään oli todellakin hyvin omituinen ilme", sanoi Gale miettiväisesti.
"Niin oli, minäkin huomasin sen. Mutta kaikki yaquit ovat villin näköisiä. Ellen suuresti erehdy, on tämä mies ollut päällikkö. Suojellessasi häntä ja tuodessasi hänet tänne tuhlasit voimiasi ja antauduit tarpeettomaan vaaraan, mutta, vieköön piru kaikki nuo meksikolaiset rosvot, olen kumminkin iloinen, että toit hänet!"
Gale ilmoitti nyt olevansa huolissaan Laddin vuoksi.
"Ladd ei lähtenytkään sinua tapaamaan", vastasi Belding. "Tiesin sinun palaavan tänne piakkoin, ja koska meidän ja Casitan välillä sattui selkkauksia, lähetin hänet sinne. Sitten lähtösi on ystävämme Carter menettänyt lauman hevosia ja muutamia nuoria härkiä. Katsoitko tarkasti noita hevosia, jotka rosvot olivat kuljettaneet lähteelle?"
Sen jälkeen kuin Dick oli ruvennut vartijaksi, oli hän oppinut katsomaan kaikkea terävin, varmoin, valokuvaavin silmin, ja joutuessaan nytkin antamaan varman lausuntonsa, kuten usein ennenkin, kertoi hän laumassa olleen enimmäkseen tummia hevosia, muutamia kimoja ja yksi laikullinen raudikko.
"Carterin omaisuutta, yhtä varmasti kuin sinä olet olemassa!" huudahti Belding. "Hänen laumansa on hajoitettu ja jaettu monien varasjoukkueiden kesken. Carterilla on tuolla Three Mile Arroyossa suuri karjakartano. Se on niin kaukana Yhdysvaltain puolella, että sieltä on pitkä matka rajalle."
"Nuo näkemäni hevoset menevät varmasti kotiinsa, eivätkö menekin?" kysyi Dick.