"Hyvä, kertokaa minulle lisää", lausui Cameron kiihkeästi.
"Se on tuo vanha juttu. Tyttäreni oli kaunis ja teeskentelemätön. Nuoret miehet kilvoittelivat hänen suosiostaan. Luulen, ettei hänkään karttanut heitä. Itse olin poissa kotoa päivät päästään, työskennellen toisessa kaupungissa. Tyttäreni oli rakastunut erääseen hurjaluontoiseen mieheen. En tiennyt siitä mitään, ennenkuin liian myöhään. Hän oli päättänyt mennä naimisiin tyttäreni kanssa. Mutta hän ei tullutkaan takaisin. Kun tuo häpeä sitten tuli kaikkien tietoon, tyttäreni läksi pois kotoa kauas länteen. Jonkun ajan kuluttua kuulin kerrottavan hänestä. Hän teki työtä — elättääkseen pikku lapsensa. Kului taas pitkä aika, jolloin en saanut häneltä mitään tietoja. Silloin läksin myös länteen. Tyttäreni rakastaja oli myöskin matkustanut länteen, sillä siihen aikaan matkustivat melkein kaikki ihmiset sinne. Seurasin tuon petturin jälkiä aikoen tappaa hänet. Mutta sitten eksyin jäljiltä enkä saanut selville tyttärenikään asuinpaikkaa. Hän oli muutellut paikasta paikkaan salatakseen entisyyttään. Siitä lähtien olen oleskellut erämaassa etsien kultaa."
"Niin se on tuo vanha, vanha juttu, joskin mielestäni tavallista surullisempi", virkkoi Cameron pingotetusti ja luonnottomin äänin. "Toveri, mistä Illinoisin kaupungista olette kotoisin?"
"Peoriasta."
"Ja teidän nimenne?" jatkoi Cameron käheästi.
"Warren — Jonas Warren."
Tuo nimi olisi yhtä hyvin voinut olla Cameroniin ammuttu luoti. Hän seisoi jäykkänä ja liikkumattomana, kuten ihminen joskus, kun luoti on lävistänyt hänen sydämensä. Hetkisen, kun ajatukset risteilivät hänen mielessään kuin häikäisevät salamat, horjui ja vapisi hän peläten äärettömästi. Hän soperteli jotain itsekseen ja poistui varjoon. Mutta hänen ei tarvinnut pelätä ilmitulemista. Hänen mielenliikutuksensa olisi varmasti paljastanut hänet, ellei Warren olisi istunut mietiskellen leiritulen ääressä välittämättä toveristaan ja muistellen menneitä aikoja.
Cameron poistui nopeasti hämärään veren jyskyttäessä kovasti hänen korvissaan ja huulten alituisesti mumistessa:
"Laupias Jumala, Nell oli hänen tyttärensä!"
* * * * *