"Niin olenkin, aivan varmasti. Hyvästi. Hauskoja unia."
Dick kääntyi ja poistui puutarhasta pihalle johtavasta portista. Nell oli todellakin uninen ja kun hän oli vaipunut uneen jälleen, aikoi Dick palata. Hän käveli paikasta paikkaan hetkisen. Belding ja paimenet kengittivät muudatta hevosta. Yaqui oli kentillä vartioimassa hevosia. Blanco sol popsi ruohoa tyytyväisesti kohottaen silloin tällöin päänsä katsoakseen. Kun se näki isäntänsä, teroitti se pitkiä korviaan ja hirnui. Mutta äkkiä käänsi Dick kuin magneetin vetämänä askeleensa jälleen puutarhaan päin ja hiipi sinne äänettömästi.
Nell nukkui nyt raskaasti. Hän oli veltto, raukea eivätkä unet häntä nyt kiusanneet. Otsalle valuneet hiukset olivat hiestä kosteat.
Jälleen hän liikahti ja heräsi vähitellen. Hänen silmänsä aukenivat kosteina, varjoisina ja tiedottomina. Ne tuijottivat Dickiin hetkisen, ennenkuin ne kirkastuivat ja muuttuivat tietoisiksi tilanteesta. Dick seisoi hänestä vähintäinkin kymmenen askeleen päässä ja kaikista ulkonaisista seikoista päättäen katseli hän Nelliin tyynesti.
"Olen häirinnyt lepoanne jälleen", sanoi hän. "Suokaa minulle anteeksi.
Poistun heti."
Hän käveli tiehensä, mutta sitten kuin hänen oli enää mahdoton pysyä poissa puutarhasta, palasi hän sinne.
Heti kun hän kiinnitti katseensa Nellin kasvoihin, huomasi hän tämän teeskentelevän nukkumista. Poskien hieno puna oli vaalennut ja ihon lämmin, runsas, kullanhohteinen väri oli hävinnyt. Dick polvistui ja kumartui hänen puoleensa. Vaikka hänen verensä kohisikin hänen suonissaan, rinta kohoili ja hänen mielensä riemuitsi tämän hetken ja sen antaman lupauksen ihmeellisestä vaikutuksesta, hillitsi hän kumminkin itsensä. Hän toivoi enemmän kuin hän milloinkaan ennen elämässään oli mitään toivonut, hän toivoi saavansa nähdä, jatkaako Nell teeskentelyään ja salliiko hän itseään suudeltavan. Hän tunsi varmasti Dickin hengityksen, sillä hänen hiuksensa heilahtelivat otsalla. Posket olivat nyt aivan kalpeat ja rinta kohosi ja laskeutui raskaasti. Dick kumartui yhä syvempään. Mutta hän oli kai naurettavan hidas, sillä kun hän kumartui vieläkin syvempään, avautuivat Nellin silmät ja Dick näki vilahdukselta niiden purpuraisen katseen, kun tyttö käänsi päänsä. Sitten, huudahtaen heikosti, hän nousi ja pakeni.
X.
ROJAS.
George Thorne ei ollut lähettänyt viikkokausiin sanaakaan Forlorn
Riveriin. Gale oli huolissaan senvuoksi ja alkoi jo arvailla, oliko
Thornelle mahdollisesti tapahtunut jotakin vakavampaa. Mercedes näytti
olevan tuskallisesti jännityksissään.