"Lem, häpeän melkein puhutella nyt hyviä ystäviäni, koska en ole välittänyt heistä niin pitkään aikaan", Columbine vastasi.
"Mutta sitä varten kai ystävät juuri ovatkin olemassa, että heitä puhutellaan… Olette hirmuisen kalpea. Melkein tuon kukan näköinen, jota on niin paljon kukkuloilla."
"Lem, haluan ratsastaa Prontolla. Luuletteko sen olevan jo siinä kunnossa?"
"Pieni liikunta ei ole sille varmastikaan haitaksi. Se syö itsensä aivan kuoliaaksi."
Paimen lähti hänen kanssaan laitumen portille ja vihelsi Pronton luokseen. Mustangi tuli laukaten nähtävästi aivan parantuneena saamistaan vammoista ja innoissaan lähtemään vanhoille retkilleen emäntänsä kanssa. Lem satuloitsi sen kiinnittäen enimmän huomiota vyöhön.
"On parasta, ettemme vedä sitä tiukalle", hän sanoi. "Olkaa varovainen ja muistakaa, että satula on löyhässä."
"Hyvä on, Lem", Columbine vastasi noustessaan satulaan. "Missä pojat ovat tänään?"
"Blud ja Jim korjaavat aitaa puron rannalla."
"Entä Ben?"
"Benkö? Ah, tarkoitatte varmaankin Wadea! En ole nähnyt häntä sittenkuin eilen. Hän nylki silloin erästä puumaa tuolla vuorella. Se oli eilen aamulla. Hän ei ole luullakseni kaukanakaan, koska koiratkin ovat tuolla."