"Vanha Bill on oikea miesten mies", Moore keskeytti kuin kumotakseen pienimmänkin epäilyksen hänen uskottomuudestaan isäntäänsä kohtaan. "Kaikki Middle Parkissa ja sen ympäristössä asuvat ovat kiitollisuuden velassa hänelle jostakin. Hän on varmasti hyvä. Hänessä ei ole milloinkaan ollut nuuta moitittavaa kuin hänen auttamaton sokeutensa poikaansa kohtaan. Möly-Jack, tuo paholainen, tuo —"
Columbine peitti kädellään Mooren suun.
"Muista, että minun pitää mennä naimisiin hänen kanssaan", hän sanoi juhlallisesti.
"Sinun pitää, mutta haluatko?"
"Tietysti! Mitä muutakaan voisin tehdä? En ole milloinkaan ajatellutkaan kieltäytyä."
"Columbine!" Wilsonin huudahdus oli niin merkityksellinen, hänen liikkeensä niin kiihkeät ja hänen tummien silmiensä katse niin tiukka, että Columbine hämmästyi aivan sanattomaksi ja vapisi. "Kuinka voit rakastaa Jack Bellloundsia? Olit kaksitoistavuotias nähdessäsi hänet viimeksi, kuinka siis voit rakastaa häntä?"
"En minä häntä rakastakaan."
"No kuinka sitten voit mennä naimisiin hänen kanssaan?"
"Minun on pakko totella isää. Hän toivoo minun voivan vaikuttaa Jackiin."
"Vaikuttaako Jackiin?" Moore huudahti kiihkeästi. "Sinäkö, tyttönen, sinä kalpeakasvoinen kukkanen? Voisitko sinä viattomuudellasi ja suloisuudellasi saada tuon kirotun pennun paremmaksi? Taivas varjelkoon? Hän oli peluri ja juomari, ennenkuin —"