"Olet syönytkin melko tukevasti ollaksesi sairas", Columbine huomautti. Sitten muuttaen puheenaihetta hän kysyi: "Wilson, aiotko talvehtiakin täällä, kuten isä sanoo?"
"Kyllä."
"Onko tuo laaksossa oleva karja sinun?"
"On. Minulla on melkein sata päätä. Säästin rahani ja ostin elukoita."
"Olet päässyt hyvään alkuun. Olen niin iloinen. Mutta kuka hoitaa sinua ja karjaasi tämän väliajan, kunnes voit jälleen työskennellä?"
"Kukako? Ystäväni Heaven-Sent Wade", Moore vastasi tarkoittaen pöydän vieressä ahertavaa pientä miestä, joka ei nähtävästi ollut kuullut mitään.
"Voinko tuoda sinulle jotakin syötävää ja luettavaa?" Columbine kysyi.
"Tuo itsesi", Wilson vastasi hellästi.
"Mutta, poikaseni, miten voisinkaan tuoda sinulle jotakin, ellen itse tulisi mukaan?"
"Niinpä kyllä. Tuo siis minulle huomenna hieman hilloa ja joku kirja. Tahdotko?"