"Ah, miten hyvä olettekaan! Tunsin sen heti ollessani ensimmäistä kertaa seurassanne. Olen halunnut tulla luoksenne puhumaan vaikeuksistani. Rakastan isää ja hän rakastaa minua, mutta hän ei ymmärrä minua. Isä elää vain pojalleen eikä minulle. Minulla ei ole milloinkaan ollut isää."
"Teillä on nyt ainakin jonkunlainen", Wade vastasi niin täyteläisellä ja syvällä äänellä, että Columbine tyyntyi ja ihmetteli. "Ja koska olen kokenut niin paljon, kerron teille, miten aion teitä auttaa. Tyttöseni, elleivät naiset ole jaloja ja urhoollisia, niin miten meidän miesten silloin käy? Naisissa on aina enemmän kuin miehissä. Elämä on kohdellut teitä kovasti tuomalla teidät tänne vieraiden ihmisten joukkoon ja saattamalla teidät kiitollisuuden velkaan miehelle, jonka ainoa intohimo on rakkaus poikaansa. Teidän pitää nyt alistua siihen turvautumalla avuihin, joita naisessa on enemmän kuin miehessä. Rohkeutta! Otaksukaamme nyt, että vihaatte Möly-Jackia ja rakastatte raajarikkoista Wilson raukkaa… Tyttöseni, älkää olko tuon näköinen! Älkää kieltäkö ollenkaan, sillä te rakastatte tuota poikaa… Mikään ei voi olla ikävämpää, mutta ette voi milloinkaan sanoa, mitä saattaa tapahtua, jos vain olette rehellinen ja suora. Jos tunnette velvollisuutenne olevan maksaa vanhukselle, jota sanotte isäksenne, niin maksakaa se menemällä naimisiin hänen poikansa kanssa ja olemalla oikea nainen. Nainen voi olla niin jalo, ettei maailmassa voida verrata mitään häneen. Onni voi tulla jokaisen osaksi hyvin kummallisella ja odottamattomalla tavalla. Elämässä on paljon sellaista, jota ihminen ei osaa toivoakaan. Ette suhtaudu tähän vaikeuteen oikein. Jos olette rehellinen itsellenne ja kohtaatte sen rohkeasti, se ei olekaan sellainen kuin pelkäätte… Jonakin päivänä, jos vieläkin olette siinä luulossa, että sydämenne on särkynyt, kerron teille oman tarinani, ja silloin teistä ei kohtalonne varmaankaan tunnu enää niin kovalta. Minun sydämeni on särkynyt ja elämäni on ollut mennyttä, mutta kuitenkin olen elänyt ja kokenut työni ja taistelujen suomaa onnea, vaikka en sellaisesta osannut silloin uneksiakaan. Huomasin, miten maailma sentään on kaunis, miten suuresti voin rakastaa kukkia ja kukkuloita ja koko villiä luontoa, ja totesin, että niidenkin vuoksi kannattaa elää… Ja ajatelkaahan nyt, tyttöseni, miten ääretöntä onnea saan tuntea saadessani näyttää tämä kaiken teille. Silloin saan todellakin palkkani kaikesta. Ja ellei se ole liikaa minulle, ei maailmassa ole mitään, jota en haluaisi tehdä tähtenne."
Columbine kohotti kyynelien kostuttamat innoituksen valaisemat kasvonsa.
"Ah, Wilson oli sittenkin oikeassa!" hän mumisi. "Olette todellakin taivaan lähettämä ja rakastan teitä."
IX.
Aivan uusi mieli tahi entisen vapautuminen rohkaisi Columbinea palaen nyt hänen suonissaan niin, ettei sitä voitu sammuttaa eikä kuvata. Joku jumalallinen säkene oli tunkeutunut hänen mielensä salaperäisiin syvyyksiin sytyttäen ja valaisten ne niin, että kun hän selviytyi tästä onnettomuuden tunnista, hän tunsi intohimojen kirkkaan salaman yhtyneen sielunsa hellyyteen, suruihin ja uskollisuuteen.
"Ah, Ben, kykenenköhän tekemään tämän kaiken?" hän huudahti levittäen käsivartensa kuin syleilläkseen taivaan tuulia.
"Minkä kaiken, tyttöseni?"
"Tämän, jota vaaditaan todellisilta naisilta!" hän vastasi kiihkeästi painaen käsillään rintaansa.
"Herännyt nainen ei voi milloinkaan enää muuttua tytöksi", Wade sanoi surullisesti.