Metsästäjä näki sellaisia ruohikoitakin, joissa oli vielä selviä makuupaikkoja.
"Vuorilampaita, koira vieköön!" hän huudahti. "Ja jäljet ovat vielä aivan tuoreita! Mitenkähän olisi, jos ampusinkin lampaan ja sanoisin Bellloundsille, etten löytänytkään hirviä?"
Metsästäjä ei saanut minkäänlaisia omantunnonvaivoja lampaiden ampumisesta, mutta hän rakasti jumalallisia hirviä ja oli valmis valehtelemaankin säästääkseen niitä. Ratsastaessaan eteenpäin hän tarkasti terävin silmin kaikkea ympärillään nähdäkseen jotakin liikettä tahi jotakin muuta edessään olevassa villissä seudussa. Mutta jos näkyvissä olikin joku eläin, se ei liikahtanut. Wade ratsasti kuopan poikki mutkitellen sinne tänne kuivuneiden puunrunkojen välitse ja saapui lopulta tiheään vuoren harjannetta reunustavaan metsään. Hetkisen kuluttua hän tuli aukealle laelle, josta katsoen harmaat ja viheriät syvyydet näyttivät mahtavilta. Kaukaa siinsi Old White Slides uhkaavana ja tavallista korkeampana. Se oli niin arvokkaan ja majesteetillisen näköinen, ettei sitä laaksosta katsoen sellaiseksi voinut kuvitellakaan.
Wade löysi tuoreita lampaan jälkiä kukkulan keltaisesta savesta, pieniä kuin pienten antilooppien jäljet, joista voitiin nähdä, että siinä oli ollut emiä karitsoineen. Ainoatakaan pässin jälkeä ei näkynyt.
"No, tämä ratkaisee asian", Wade sanoi katsoa tuijottaessaan jyrkänteelle nähdäkseen lampaat. Ne olivat laukanneet jyrkän harjanteen poikki kuin niillä olisi ollut siivet. "Voiko kukaan ymmärtää, miten ne voivat kulkea luisumatta kuiluun? Ja kuinka ovelasti ne saattavat kätkeytyä!"
Hän tiesi niiden olevan lähellä ja hän tuhlasi aikaa koettaessaan etsiä niitä, voimatta sittenkään huomata niitä. Fox odotti kärsimättömästi käskyä saadakseen näyttää, miten helposti se olisi ne löytänyt, mutta tuota lupaa ei kuulunut.
"Mehän olemme hirvenjahdilla, sinä koirien mestari", Wade sanoi moittivasti sille.
He jatkoivat matkaansa harjanteen poikki ja saapuivat, kuljettuaan noin pari penikulmaa, muutamaan metsään ja sitten aukeamiin ja soliin, jotka laajenivat jatkuessaan alaspäin. Parempia laitumia eivät hirvet olisi voineet löytää mistään. Wade poistui harjanteelta ratsastaakseen alemmas laaksoon näitä hitaasti laskeutuvia harvametsäisiä rinteitä, joilla kasvoi seetrejä ja mäntyjä ja joiden juurilla kapeat ruohoreunaiset purot lorisivat. Hän näki suuren urosantiloopin jälkiä, peloitti metsälinnut, jotka säikäyttivät hevosen, ja huomasi vihdoin paikan, jossa karhu oli paloitellut lahonneen puunrungon. Fox ei kiinnittänyt lainkaan huomiotaan näihin seikkoihin.
Wade laskeutui vähitellen näiden solien yhtymäkohtaan, jossa kolme kapeata puroa yhtyi nopeaksi kirkasvetiseksi virraksi, joka oli noin jalkaa syvä ja muutamien metrien levyinen.
"Vannon, että tässä ovat nyt Troublesomen lähteet", Wade sanoi. "Kuka sitten lieneekään antanut tälle virralle nimen, hänellä ei ole ollut ollenkaan järkeä, vaikka sen juoksu täällä lähteillä onkin hieman vaivalloista [troublesome = vaivalloinen]. Mutta nuoruuden tapa on sellainen."