"Ampukaa vain. Tähdätkää alas, hieman alemmas sitä paikkaa, johon tahdotte osua", Wade sanoi.
Belllounds nosti pyssyn poskelleen ja laukaisi. Kumea paukahdus tärisytti koko rakennusta. Paalusta lensi lastuja ja tomua.
"Osuinpa siihen!" hän huudahti ihastuneena. "Olin melkein varma, ettei luoti sattuisi, koska tähtäsin niin alas."
"Niin teitte. Laukaus oli mainio."
Silloin paukahti muudan ovi ja vanha Belllounds näyttäytyi hiukset pystyssä ja muutenkin sen näköisenä kuin hän olisi ollut hirveästi raivoissaan.
"Jack, mitä sinulla nyt on mielessä?" hän karjaisi tullen kynnykselle ja huomaten poikansa käsittelevän pyssyä. "Taivas varjelkoon, etkö sinä milloinkaan voi olla siivolla?"
"Isäntä, älkää nyt olko millännekään", Wade sanoi. "Jos olisin aavistanut, että pyssy paukahtaa noin hirveästi, en olisi sallinut Jackin ampua. Tämä avonainen katos siihen oli syynä. Haluan puhdistaa pyssyn ennenkuin se jäähtyy."
"Vai niin! Pelästyin ensin luullen entisten aikain koittaneen ja intiaanein hyökkäävän, mutta sitten suutuin, koska luulin Jackin olevan jossakin pahanteossa… Saitteko lihaa?"
"Kyllä. Tahdon ottaa itsellenikin palasen", Wade vastasi.
"Olkaa niin hyvä. Voitteko tulla illalliselle luoksemme?"