"Kirjottaissani heille viimeksi en puhunut mitään tapaturmasta. Olen kuin valehtelija."
"Mutta sehän on yhdentekevää, Wils, koska vannoit pysyväsi täällä."
"Minäkö? Hymyilisin, ellei asia olisi niin… Bent, toivoin Collien vastaavan kirjeeseeni, jonka veit hänelle."
"Ei vielä. Wils, sinun pitää antaa tytölle aikaa."
"Aikaako? Mutta siitähän on jo kolme viikkoa, ellei enemmänkin."
"Lue nyt vain kirjeesi, tahi muuten kumahdutan sinua päähän tällä halolla", Wade sanoi hellästi.
Metsästäjä sai äkkiä huoneen lämpimäksi ja iloiseksi. Höyryävä aamiainen kiehua porisi hehkuvalla hiiloksella. Hetkisen kuluttua, kun hän oli ryhtymäisillään syöttämään Moorea, hän hämmästyi nähdessään pojan itkevän.
"Wils, mikä nyt on hätänä?"
"Ah, ei mikään! Olen vain niin pahoillani, siinä kaikki", Moore vastasi.
"Vai niin. No, sen voi sokeakin huomata. Kerro minulle kaikki."