"Niin, kuuntelehan nyt… Collie on maannut vuoteessa sairaana kolme viikkoa eikä senvuoksi ole voinut vastata kirjeeseesi."
"Ah, ei suinkaan!" paimen huudahti hämmästyneenä ja pahoillaan.
"Niin ja minä olen hänen lääkärinsä", Wade sanoi ylpeänä. "Ensin sinne haettiin rouva Andrews, mutta Collie halusi saada minut luokseen. Hän oli aivan suunniltaan, kuten tiedät. Heti kun hän tuli minun hoitooni, hän alkoi parantua."
"Taivas varjelkoon! Collie on ollut sairaana ettekä ole maininnut siitä minulle sanaakaan!" Moore huudahti. "En voi uskoa sitä, sillä hän on ollut niin terve ja voimakas. Mikä häntä vaivaa?"
"Rouva Andrews sanoi sitä hermojen kiihoittumiseksi, mutta vanha Bill pelkäsi keuhkotautia. Jack Belllounds vannoi, että tyttö vain teeskentelee."
Paimen kirosi hurjasti.
"Ellet lakkaa kiroilemasta ja tempoilemasta noin, en kerro sinulle enää mitään", Wade varoitti.
"No, minä vaikenen", Moore lupasi pyytävästi.
"Tuo paksupäinen Jack on vielä pahempienkin nimien arvoinen kuin mitä annoit hänelle, jos tahdot kuulla mielipiteeni… Nyt, Wils, on asia sellainen, ettei kukaan muu tiedä, mikä Collieta vaivaa, paitsi minä. Hän oli niin äärettömässä jännityksessä lokakuun ensimmäiseen päivään saakka, josta sitten muodostui sellainen hääpäivä, että vanha Bill iski Jackin tainnuksiin, jolloin ei avioliitosta tullut mitään ja hän säikähti melkein kuoliaaksi. Hän näytti sen jälkeen väsyneeltä ja kalpealta eikä ruoka maistunut hänelle ollenkaan. No niin, sitten kuin Möly-Jack tointui tuosta vanhuksen antamasta lyönnistä, hän kävi Collien kimppuun kiivaammin kuin milloinkaan ennen. Collie ei kertonut minulle sitä, mutta minä huomasin sen. Hän ei voinut karttaakaan Jackia muuten kuin pysyttelemällä huoneessaan, jossa hän oleskelikin enimmäkseen. Silloin Jack näytti, että hän voi elää kunnollisestikin, ja hän hämmästytti kaikki, Collienkin. Vanha Billkin ihastui, mutta minun silmiäni hän ei saanut sokaistuksi. Hän oli kuin poikanen, joka haluaa uutta leikkikalua, ja hän hullaantui aivan Collieen. Hän on varmasti rakastunut kovasti tyttöön, ja päiväkausia hän käyttäytyi niin, jotta hänen juopottelunsa unhotettaisiin. Tästä nähdään, että hän voi käyttäytyä hyvinkin, jos hän vain haluaa, tarkoitan, että hän voi kyllä hillitä luonteensa ja mielijohteensa. Kaikissa tapauksissa hän teeskenteli olevansa niin hyvä, että vanha Bill muutti mielensä unhottaen kokonaan sen, mitä hän vannoi tuona päivänä, ja määräsi uuden hääpäivän. Silloin Collie sairastui. He viivyttelivät, ennenkuin he lähettivät sanan minulle. Mutta sitten kuin menin hänen luokseen ja tunsin miten hän tarttui minuun kuin hän olisi ollut hukkumaisillaan, silloin ymmärsin, mikä häntä vaivaa. Hän on rakastunut."
"Rakastunutko?" Moore huudahti huohottaen.