"Tiedättekö sen?"
"Kyllä!"
"Miten maailmassa voitte estää sen? Belllounds ei luovu milloinkaan tuumastaan naittaa Collie pojalleen. Nuo molemmat yhdessä väsyttävät tytön pian. Ystäväni, kuinka voitte estää sen?"
"Wils, puhuakseni totta, en ole vielä suunnitellut, miten suojelen Collieta. Mutta se ei vaikuta asiaan. Sekin riittää, kun tiedämme päivän. Mutta teen sen, saat luottaa minuun, Wils. Sinun pitää pysyä siinä toivossa ja uskossa parantuaksesi, sillä me emme saa unhottaa, että olet suuremmassa vaarassa kuin Collie."
"Uskallan sen vuoksi vaikka elämäni ja sieluni!" Moore vastasi kiihkeästi. "Taivaan nimessä, minun täytyy jälleen saada entinen miehuuteni takaisin! Koetan unhottaa toivottomuuteni ja senkin, että minusta tulee raajarikko."
"Ja, Wils, etkö tahdo unhottaa vihaasikin?" Wade kysyi hiljaa.
"Vihaaniko? Vihaani ketä vastaan?"
"Jack Bellloundsia."
Paimen tuijotti häneen ja hänen laihat ja kalpeat kasvonsa vetäytyivät kokoon.
"Toveri, ette suinkaan — vaadi minua antamaan anteeksi hänelle?"