"Ei!" Columbine huudahti punastuen.
"Collie, kuunnelkaahan nyt. Olenko milloinkaan vastustanut toivomuksianne?"
"Ette vielä."
"Luuletko minun nytkään tahtovan sitä tehdä?"
Columbine ei vastannut. Hän katsoi maahan ja kiersi hermostuneesti ohjakset kätensä ympärille.
"Epäilettekö hyviä tarkoituksiani ja rakkauttani teitä kohtaan?" Wade kysyi hiljaa ja käheästi.
"Ah, Ben, en, en mitenkään! Pelkään vain rakkauttanne enkä voi kestää kärsimyksiäni, jos keskustelen kanssanne ja kuuntelen puheitanne."
"Siinä tapauksessa olette heikontunut ettekä ole enää mikään ylpeä, ylevä ja täysiverinen tyttö. Olette ruvennut pelkäämään."
"Ben Wade, kiellän sen", Columbine vastasi kiihkeästi kohottaen päänsä pystyyn. "Mitään heikkoutta se ei ole, vaan päinvastoin voimaa."
"Vai niin! No ymmärrän sen kyllä. Collie, kuunnelkaahan nyt, Wils luki viimeisen kirjeenne minulle."