"En, vaan minulla on vain jotakin mielessä."
"Mitä sitten?"
"En voi ilmoittaa sitä sinulle vielä."
"Olette saanut helvetin mieleenne!" paimen tiuskaisi julmasti aavistaen jotakin.
Wade ei ollut kuulevinaankaan viittausta, vaan käänsi puheen muihin asioihin.
"Wils, ostelet luullakseni yhä karjaa?"
"Kyllä. Kuten tiedätte, olen säästänyt hieman rahaa ja mitäpä sen kirstun pohjalla pitäminen hyödyttää. Ostan halvalla. Viiden vuoden kuluttua on minulla viisisataa, ehkäpä tuhatkin päätä. Wade, vanha isäni ihastuu nähdessään minun päässeen näin hyvään alkuun."
"Niin, alku on hyvä, sitä ei voida kieltää. Oletko ostanut merkitsemättömiäkin eläimiä?"
"Olen kyllä. Kuulkaahan nyt, toveri, ette suinkaan ole millännekään noista näillä seuduilla tapahtuneista mitättömistä rosvouksista?"
"Wils, ne eivät ole niinkään mitättömiä enää. Ne lisääntyvät päinvastoin huolestuttavasti."