"Ah, tekö sieltä tulettekin, Ben!" Columbine vastasi säpsähtäen. "Kyllä isä on täällä."
Vanhus kohotti katseensa paperista, jota hän parhaillaan luki. "Iltaa, Wade! Mitä voin tehdä puolestanne?"
"Belllounds, olen tappanut puumat ja useimmat muutkin pedot laitumiltanne. Viime aikoina olen saanut tehdä kaikenlaista niin ahkerasti, etten ole joutanut huolehtimaan omista asioistani ollenkaan. Haluan erota."
"Wade, olette varmaankin riitautunut taasen Jackin kanssa?" vanhus huudahti nousten.
"Ei mitään sellaista. En ole vaihtanut sanaakaan Jackin kanssa pitkiin aikoihin, mutta en tahdo kieltää sitäkään, ettemme voisi riitaantua ja luultavasti kävisikin niin piakkoin. Poistumiseni syy ei ole sellainen."
Tämä selitys muutti nähtävästi asian kokonaan. Belllounds näytti äärettömästi huojentuneelta.
"Hyvä on. Maksan teille palkan kuukauden loppuun asti. Siihen ei ole enää pitkää aikaa. Saatte poistua huomenna."
Wade kiitti häntä ja odotti muita huomautuksia. Columbine oli kohdistanut suuret silmänsä kysyvästi Wadeen, jonka oli sitä hyvin vaikea kestää. Hän koetti katsoa jälleen rauhoittavasti tyttöön, mutta Columbinen silmien ihmettelevä ja vakava ilme ei muuttunut.
"Ben, ette suinkaan aio poistua White Slidesistä?" hän kysyi.
"Viivyn luullakseni seudulla vielä jonkun aikaa", Wade vastasi.