"Jack on varas — karjanvaras!" Columbine huudahti kovasti ja selvästi.
"Vai niin! No jatkahan", Wade kehoitti.
"Jack on myynyt isältään varastamaansa karjaa rosvoille saaden siitä rahaa."
Wade käsitti hänen vihansa voimatta olla siihen yhtymättä.
"Vannon, etteivät nämä ole mitään uutisia minulle", hän vastasi.
Silloin Columbinea vapisutti tuon asian voimakas ja kiihkeä vapautuminen, joka oli muuttanut hänet.
"Aion mennä naimisiin Jack Bellloundsin kanssa!"
Wilson Moore hyökkäsi häntä kohti huudahtaen, mutta Wade pysähdytti hänet kädellään.
"No, Collie", hän sanoi rauhoittavasti, "kerrohan meille enemmän tästä."
Columbine, jota kiihkeät tunteet vielä kannustivat, kertoi nyt, miten hän oli eilen iltapäivällä ratsastanut tännepäin saadakseen puhutella Wadea. Hän oli suunnannut matkansa salviakukkuloiden yli haapoja kasvavien pengermien vieritse joka paikkaan, jossa hän oli luullut tapaavansa metsästäjän, mutta koska hän ei ollut saanut häntä näkyviinsä ja koska hän välttämättä halusi puhutella häntä, hän oli kääntynyt metsiin seuraten Buffalo-laaksoon vievän tien suuntaa poikkeamatta kuitenkaan sille. Hän oli ratsastanut hyvin hitaasti ja varovaisesti seuraten Waden neuvoja. Siten hän oli sivuuttanut haapapenkereet, kuusien reunustamat harjanteet ja ensimmäisen metsäsarakkeen. Vihdoin hän oli joutunut kauemmaksi kuin milloinkaan ennen ja etäämmälle kuin oli viisastakaan mennä.