Hänen ilmestymisensä tahi hänen äänensä tahi molemmat yhteensä mykistyttivät rosvot. Belllounds pudotti korttinsa ja hänen suunsa aukeni samalla kertaa. Nämä olivat ainoat huomattavat liikkeet.
"Olen puheliaalla tuulella, ja kuta kauemmin kuuntelette, sitä kauemmin saatte elää", Wade sanoi. "Mutta älkää liikahtako!"
"Emme me liikahdakaan!" Smith tiuskaisi. "Kuka olette ja mitä tahdotte?"
Oli ilmeistä, ettei rosvopäällikkö ollut nähnytkään Wadea, jonka liikkeet olivat olleet nopeat ja joka nyt seisoi aivan hänen takanaan. Sitäkään ei voida kummastella, että Smith istui paikoillaan melko kankein niskoin ja suorana. Voi olla mahdollista, että hän oli ollut samanlaisessa tilanteessa ennenkin.
"Kuka olette?" hän huudahti käheästi.
"Teidän pitäisi oikeastaan tuntea minut." Ääni oli Waden, hiljainen ja kylmä, mutta syvä ja kaikuva.
"Olen kuullut äänenne jossakin, voin lyödä siitä vaikka vetoakin."
"Kyllä. Teidän pitäisi tuntea se, Cap", Wade vastasi.
Rosvo säpsähti kovasti, mutta rauhoittui heti jälleen.
"Cap! Miksi nimitätte minua niin?"