"Minunko? Pitääkö minun mennä naimisiin hänen kanssaan?" hän toisti.
"Kyllä. Sinä olet poikani ja hän on ottotyttäreni. En halua jakaa omaisuuttani ja tekisin väärin, jos jättäisin hänet ilman. Hän on hieno, voimakas, tyyni ja kaunis tyttö, Jack, ja hänestä saat mainion emännän. Tämä on minun hartain suunnitelmani."
"Mutta Columbinehan on aina vihannut minua."
"Hän oli siihen aikaan lapsi ja sinä kiusoittelit häntä aina. Nyt hän on nainen ja haluaa tehdä mielikseni. Jack, et suinkaan aio ruveta vastustamaan tätä aiettani?"
"Se riippuu kokonaan asianhaaroista", Jack vastasi. "Suostun ottamaan vaimokseni melkein kenen tahansa, mutta jos Columbine inhoaa minua niin suuresti kuin ennenkin, vastustan varmasti. Isä, oletko aivan varma siitä, ettei hän tiedä eikä epäile mitään, mihin minut silloin lähetit?"
"Vannon sen sinulle, poikani."
"Tarkoitatko, että meidän pitää mennä naimisiin niin pian kuin suinkin?"
"Niin pian kuin Collie vain suostuu. Jack, hän on hyvin ujo, omituinen ja tunteellinenkin. Jos joskus voitat hänen sydämensä, tulee sinusta rikkaampi kuin jos omistaisit kaikki Kalliovuorten aarteet. Ole hyvin varovainen, vaikka luullakseni se tukisi sinua ja pitäisi sinut kotosalla, jos menisit naimisiin aivan heti."
"Aivanko heti?" Jack toisti nauraen. "Tämähän on kuin satua. Odotetaan nyt kumminkin, kunnes näen hänet."
Juuri tällä hetkellä Columbine istui muutaman karja-aitauksen ylimmäisellä aidaksella ja katseli hyvin tarkkaavaisesti edessään olevaa näytelmää.