"Niin, neiti Collie, olette todellakin pukeutunut hienosti tänään jostakin syystä", Lem huomautti pudistaen päätään kootessaan työkaluja maasta.
"Tosiaankin! Mutta tuoltahan tuo syy nyt tuleekin", Jim huudahti käheästi kuiskaten.
Columbine kuuli kuiskauksen ja samalla kovia askeleita someroiselta tieltä. Hän kääntyi niin nopeasti, että oli melkein pudota paikoiltaan, ja tunsi Jack Bellloundsin. Poikanen, Möly-Jack, jonka hän muisti niin hyvin, lähestyi nyt nuorukaisena, pitempänä, paksumpana ja vanhempana, mutta kalpeampana ja rohkeampana. Columbine oli pelännyt tätä tapaamista ja valmistautunut siihen. Mutta nyt kun se oli käsissä, hän ei tuntenut muuta kuin suuttumusta senvuoksi, että Jack näki hänet istumassa aidalla niin kokonaan arvottomassa asennossa. Alashyppääminen ei kumminkaan juolahtanutkaan hänen mieleensä. Hän paremminkin vain suoristautui, veti hameensa alemmaksi ja odotti.
Jim talutti mustangin aitauksesta ja Lem seurasi häntä. Näytti aivan siltä kuin he olisivat halunneet karttaa nuorukaista, mutta hän esti sen.
"Päivää, pojat, olen Jack Belllounds", hän sanoi melko ylpeästi.
Hänen käytöksensä oli ylimielistä eikä hän ojentanut pojille kättäänkään.
Jim mumisi jotakin ja Lem murahti: "Päivää!"
"Siinäpä onkin sievä hevonen", Belllounds jatkoi ojentaen huolettomasti kätensä tarttuakseen mustangin suitsiin. Whang hypähti syrjään niin äkkiä, että Jim oli melkein kaatua.
"Mikään hevonen se ei ole, mutta muuta kaikkea se kyllä on", Jim sanoi venytellen.
Molemmat paimenet näyttivät hitailta ja huolettomilta. He eivät olleet välinpitämättömiä eivätkä vastaanottaviakaan. Columbine huomasi heidän terävien ja vakavien silmiensä suuntautuvan Bellloundsiin. Hän kiinnitti nyt huomionsa itsekin Jackiin hieman tarkemmin. Jackilla oli korkeakantaiset teräväkärkiset kengät, tummat ahtaat housut, leveä hopeasolkinen vyö ja valkoinen pehmeä paita, jonka avara kaulus oli auki niskan puolelta. Hän oli sitäpaitsi avopäin.