"Minut on määrätty White Slidesin työnjohtajaksi", hän sanoi paimenille. "Mikä teidän nimenne on?"
Columbinea nauratti, mutta hän hillitsi itsensä. Miten hullunkurista, että joku uskalsi kysyä Jimiltä hänen nimeään! Columbine ei ainakaan milloinkaan ollut saanut sitä selville.
"Minua sanotaan Lemuel Archibawld Billingsiksi", Lem vastasi heti. Keskimmäinen nimi oli lisäys, jota ei kukaan milloinkaan ollut kuullut.
Nyt suuntasi Belllounds katseensa ja askeleensa tyttöä kohti. Paimenet taivuttivat päänsä ja menivät tiehensä.
"Kartanossa ei ole luullakseni muita kuin yksi tyttö", sanoi Belllounds, "joten sinun siis täytyy olla Columbine."
"Niin olenkin ja sinä olet varmaankin Jack", hän vastasi liukuen aidalta maahan. "Olen iloinen saadessani toivottaa sinut tervetulleeksi kotiin."
Hän ojensi Jackille kätensä ja Jack puristi sitä niin kauan, että Columbinen oli pakko vapauttaa se. Jack näytti hämmästyvän tavattomasti ja tulevan miellyttävästi yllätetyksi.
"No totisesti, en olisi milloinkaan tuntenut sinua", hän sanoi katsellen Columbinea päästä jalkoihin asti. "Tämäpä nyt on naurettavaa! Minulla oli mielessäni sinusta mitä tarkin kuva, mutta sinähän et ole lainkaan kuvittelemani tytön näköinenkään. Muistamani Columbine oli laiha, kalpea ja vain silmiä."
"Viimeisestä tapaamisestamme on kulunutkin jo pitkälti aikaa, kokonaista seitsemän vuotta", Columbine vastasi. "Sinut minä kumminkin tunsin. Vaikka oletkin vanhempi, pitempi ja ruumiikkaampi, olet sittenkin sama Möly-Jack kuin ennenkin."
"Toivoakseni en", Jack sanoi tuomiten rehellisesti entisyytensä. "Isä on apuni tarpeessa. Hän haluaa, että pitäisin silmällä töitä täällä ja tulisin mieheksi. Olen tullut takaisin nyt ja tuntuukin niin suloiselta olla taasen kotona. En ole milloinkaan ollut juuri minkään arvoinen ja Jumala varjelkoon, etten aiheuttaisi hänelle taasen suuria pettymyksiä."