"Samaa toivon minäkin", Columbine mumisi. Kun hän kuuli Jackin puhuvan näin rehellisesti ja vakavasti, hävisi ensimmäinen vastenmielinen vaikutus. Jack näytti olevan tosissaan. Hän katsoi maahan ja siirteli pieniä kiviä kenkänsä kärjellä. Columbinellä oli nyt hyvä tilaisuus tarkastella hänen kasvojaan tulematta itse huomatuksi. Jack oli hyvin isänsä näköinen kauniine päineen ja sinisine silmineen, joiden karski ilme johtui ehkä enemmän niiden ulkonevasta asennosta kuin mistään suorasta katseesta tahi tulisuudesta. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja huolien tahi tyytymättömyyden varjostamat. Näytti aivan siltä kuin hän olisi jollakin tavoin koettanut hillitä luonnettaan. Hänen suunsa ja leukansa näyttivät raaoilta. Columbine ei ollut löytävinään tämän nuoren miehen kasvoista mitään halveksittavaa, vaikka niissä olikin jotakin, joka piti hänet loitolla. Hän oli päättänyt täyttää osansa sopimuksesta epäitsekkäästi, hakea Jackista parhaimman, rakastaa häntä senvuoksi, tulla voimakkaaksi kestämään ja auttamaan. Hänellä ei kuitenkaan ollut voimaa tukahduttaa epämääräisiä ja omituisia aavistuksiaan. Miksi hän ei voinut nähdä Jackissa jotakin sellaista, josta hän piti Jim Montanassa, Lemissä tahi Wilson Mooressa?
"Tämä oli toinen pitkäaikainen poissaoloni kotoa", Belllounds sanoi. "Ensimmäinen tapahtui silloin kun matkustin kouluun Kansas Cityyn. Pidin sielläolostani. Olin pahoillani, kun minut erotettiin ja lähetettiin kotiin… Mutta nämä viimeiset kolme vuotta olin kuin helvetissä."
Hänen kasvonsa nytkähtelivät ja punastuivat kovasti.
"Työskentelitkö?"
"Minäkö? Se oli totisesti vaikeampaa kuin työ… Niin, kyllä minä työskentelin", hän vastasi.
Columbinen terävä katse kohdistui hänen käsiinsä, mutta ne näyttivät niin pehmeiltä ja känsättömiltä kuin hänen omansakin. Mitähän työtä hän olikaan tehnyt, jos nyt voitiin luottaa hänen sanoihinsa?
"Niin, jos teet kovasti työtä isän hyväksi, opit kohtelemaan paimenia oikein etkä enää milloinkaan lankea noiden entisten pahojen tapojesi orjaksi, niin —"
"Tarkoitat väkijuomia ja kortteja. Vannon, että olin unhottanut ne kolmen vuoden kuluessa eilispäivään asti. Voin tulla toimeen aivan hyvin niittäkin."
"Silloin teet isän ja minut hyvin onnelliseksi. Sinäkin saat varmasti tuntea samaa."
Columbine hurmaantui nähdessään nämä hänen hyvätkin puolensa. Hänessä oli sittenkin jotakin parempaa, huolimatta hänen poikavuosiensa villeistä ja hurjista kujeista.