"Katsokaa Spottien suuta."
Vanhuksen tapa lähestyä hevosta oli kokonaan erilainen kuin pojan huolimatta siitä, että Spottie tunsi hänet eikä senkään vuoksi ollut levoton. Tarkastuksessa ei mennyt pitkää aikaa.
"Kieli on pahasti loukkaantunut. Miten häpeällistä! Ota suitset pois. Kas niin. Ellei tässä olisi kysymyksessä näin hyvä hevonen, niin… Moore, miten tämä kaikki tapahtui?"
"Saavuimme äsken kotiin", Wilson vastasi nopeasti, "ja satuloin juuri Spottieta, kun Jack tuli tänne. Hän mielistyi mustangiin ja halusi ratsastaa sillä. Spottie korskahteli, se kun ei kärsi ollenkaan vieraita, ja Jack vetäisi kovasti suitsista. Silloin kuolaimet leikkasivat sen suun noin pahasti. Raivostuin, mutta voin vielä hillitä itseni. Kielsin Jackia lähtemästä ratsastamaan Spottiella. Katsokaa, Hudson loukkaantui eilen ja nimitti minut työnjohtajaksi tänään. En voinut luovuttaa Spottieta kenellekään, mutta poikanne ei ymmärtänyt sitä ja minä suutuin. Jack sanoi mustangia omakseen ja —"
"Omakseenko?" keskeytti Belllounds.
"Niin, hän sanoi ottavansa Spottien minulta. Koska se todellisuudessa ei olekaan minun, suostuin. Irroitettuani satulan, joka on minun, Jack rupesi rähisemään. Hän sanoi olevansa työnjohtaja ja erottavansa minut. Mutta sanoin jo eronneeni. Molemmat kiihdyimme ja minä sanoin häntä Möly-Jackiksi. Hän löi minua ensin ja sitten me tappelimme. Hän oli jo saanut tarpeeksi selkäänsä, kun hän äkkiä sieppasi Bludsoen revolverin. Siinä kaikki."
"Isäntä, niin totta kuin olen syntynyt paimeneksi", Bludsoe sanoi, "hän olisi ampunut Wilsin, jos hän vain olisi saanut revolverini. Eikä siitä enää paljon puuttunutkaan, koira vieköön?"
Vanhus siveli harvaa harmaata partaansa suurella vakavalla kädellään kiinnittämättä ollenkaan huomiotaan viimeiseen puhujaan.
"Montana, mitä sinä sanot?" hän kysyi kuin hän olisi pannut suuren arvon tämän tyynen paimenen lausunnolle.
"Niin isäntä", Jim vastasi vastahakoisesti, "Möly-Jackin luonne oli kyllä ennenkin paha, mutta nyt se on jo alapuolella kaiken arvostelun."!