(Gamla psalmboken N:o 22).
Sull' Jesu! mielest' nöyrästä,
Mä kiitoxen nyt kannan,
Tain runsaan armos edestä,
Kuin sielullen' täs' annat:
Siis terve armas ystävän',
Mun kanssas olet yhdistän'
Jost' laulan suurell' riemull'.
Sä yliz' sen kuin ymmärrän,
Mun itzelläs nyt ruokit:
Siis sinus' aina pysynen,
Sä tuskis turvan tuotit:
Ei puutu muld' nyt mitäkään,
Mä Jesu! sinus siunataan;
Siit' suur' sull' kiitos olkoon.
Ann' minun sinus' pysyy ain',
Ja palvell' uskos' vahvas',
Kans' pysy minus' edespäin,
Suo Jesu pyhät lahjas.
Kosk' tuonen tauti kauhistaa,
Täll' ruall' silloin vahvista;
Suo riemull' lähden tääldä.
(Uusia Virslä N:o 227).
Mielellä Jesu! nöyrällä
Ylistän rakkauttas,
Ja iloisella kielellä
Sun veisaan laupiuttas;
O Ystäväni armias!
Nyt ole terve tultuas
Asumaan tykönäni.
Halulla pöytääs lahestyn
Ja piinaas tutkistelen
Sun ristis alla hämmästyn,
Neuvojas ihmettelen;
Jos armostasi Jesu! vaan,
Sinusa elää, kuolla saan,
Ei puutu multa mitään.
Sun liitos pidän ainian,
En sua koskan kiellä,
Ja askeleitas noudatan
Vanhurskauden tiellä;
Suo että muistan kuolemaas,
Kuin nautitsen sun atriaas,
Ja veres voimaa kiitän.
(Roschiers Psalmi-Kirja N:o 161).
Sun, Jesu! kiitos ijäinen
On tähden armo lahjais.
Suo muistokses, o ylhäinen!
Kaikk' käytett' olla mahtais.
Siis terve armas ystävä!
Mun nytkin kanssas yhdistä,
Niin riemu rintaan tayttää.