Hos de sydliga Tschuderne uppehöll jag mig någon tid i början af år 1845, och upptecknade då en hop af deras sånger i den vanliga finska runo­arten, med tillhjelp af hvilka och andra på stället gjorda iakttagelser det ej blefve svårt att anställa en jemförelse emellan deras och de nordliga Tschudernes språk; men då det är att befara, det denna afhandling derigenom skulle uttänjas till en obehörig längd, så måste jag för denna gång afstå derifrån och sysselsätta mig nu endast med de nordliga Tschudernes språk, anförande till en början några hos dem upptecknade sagor och andra språkstycken med vid sidan ställd finsk öfversättning, hvarefter komma att följa nágra allmänna betraktelser öfver sjelfva språket.

1. Två broder och kölden.

Kaks veljet i vilu. Kaksi veljeä ja pakkanen.

Yks oli velj bohat, toine Yksi veli oli rikas, toinen tyhj. Bohatal oli äi rugist se- köyhä. Rikkaalla oli paljo ruista metud i kaiket elot kyllal, no kylvettyjä kaikkea tavaraa kyl- tyhjais'el veljel enambat ei lältä, mutta köyhällä veljellä leent, kot yhten aidan sydai- enempää ei ollut, kuin yhden mes vähäine rugist semetud. aidan sisässä vähäinen ruista Tuli vilu i n'etsän vähäis'en kylvetty. Tuli pakkanen ja rugihen kylmi. Tyhjais'el vel- sen vähäisen rukiin kylmi. Köy- jel eräis't raadot ei le, kut hällä veljellä muuta työtä ei ets'tä vilu, kudam kylmät' hä- ole, kuin etsiä pakkanen, joka nen rugihen. Ei äijät hän kä- kylmäsi hänen rukiinsa. Ei pal- vynt, i tuli hän, löys' mugo- joa hän käynyt, niin tuli hän, man penen kylvetin, i mäni löysi mokoman pienen saunan, hän sydaimehe sinne kylvet- ja meni hän sisään sinne sau- tihe. N'etsis kylvetis oli vanh naan. Siinä saunassa oli vanha akaine, kudam kysui hänel, akka, joka kysyi häneltä, mitä mitä hän kävyi. Neitsä mus'jik hän kävi. Se mies pakisi: "mi- pagis: "milai oli vähäine ru- nulla oli vähäinen ruista kyl- gist semetud, a tuli vilu i mi- vetty, mutta pakkanen tuli ja lai sen rugihen kaigen kylmi, kylmi minulla kaiken sen ru- i minä nygyide etsin n'etsän kiin, ja minä nyt etsin sitä pak- vilun i tahton kys'yda, min- kasta ja tahdon kysyä, min- t'ähte hän n'etsän tegi, milai tähden hän sen teki, minulla rugihen kylmät." Akaine pa- rukiin kylmäsi." Akka pakisi gis hänele, mis'je minun poi- hänelle, että minun poikani ne gad vilud n'ene oma, kudamot pakkaset ovat, jotka kaiken ot- kaigen ottas, a nygyide heiäse tavat, mutta nyt heitä ei ole ei le kodis, i kons hö tuvdas kodissa, ja koska he tulevat ko- kotihe, hö i sintäi ottas, jestli tiin, he myös sinun ottavat, sinä popadinet maas, a sinä jos sinä tavattaneen maassa, nouse pät'sile, sigä voit sinä mutta sinä nouse pätsille, siellä eläda. Musjik libui päfsile i voit sinä elää. Mies meni pät- vilu tali kotihe. Siit vanh ak sille ja pakkanen tuli kotiin. sanui itsese poigale: "sinä mi- Sitte vanha akka sanoi pojal- nun poig! mitä gorjal m'ehel lensa "sinä poikani! mitä köy- kylmätit rugihen, kudamol mui- hältä mieheltä kylmäsit rukiin, tej jo vähä oli?" Poig sanob: jolla muutenkin jo vähä oli?" "minä etsin eräisit, a lopul Poika saoo: "minä etsein mui- raati hot sen otta." Siit sa- ta, mutta lopulla piti jos senkin noi b'ednij m'es, vilule: "anda ottaa." Sitte sanoi köyhä mies mile hot, vähäine tagaisi, mil pakkaselle: "anna minulle vä- minä voin elädä, muite minä häinenkään takaisin, millä minä nälgha terävas kolen; ei le voin elää, muuten minä nälkään milai ni mitä sömist." Wilu pian kuolen; ei ole minulla sanui: "mö tahtomai antta net- mitään syömistä." Pakkanen sile m'ehele, mil ni hän vois' sanoi: "me tahdomma antaa eläda." Hö muga anttihe hä- sille miehelle (jotain), millä nele leibän ked havadan i pa- hän voisi elää." He myös antoi- gistihe: "kons sinä rubendat vat hänelle leivän kera säkin söömha, i siit sano: havad a- ja puhuivat: "koska sinä rupeat vaidate! i sile linob siit do- syömään, niin sitte sano: säkki vol'no sömist, i kons sinä lokyl- auki! ja sinulle tulee sitte pit sööndan, siit sano: havad kyllin syömistä, ja koska sinä salptate! i söömne mänob ha- lopetat syönnin, niin sano: vadaha tagaisi, i havadan suu säkki kiinni! ja syöminen salptase." Mus'jik blahodarij menen säkkiin takaisin, ja säkin vilule n'etsis hyvydes i läks suu salpautuu." Mies kiitti kotihe. Hän kävyi vähäisen, pakkasta siitä hyvyydestä ja i tegihe hänele nälg, i hän sa- läksi kotiin. Hän kävi vähäisen, noi: havad avaidate! i sil ja tuli hänelle nälkä, ja hän t'saassul havad avaisihe, i hä- sanoi: säkki auki! ja sillä nele tegihe dovol'no sömist. hetkellä säkki avoihe, ja hänelle Kons sööndan mus'jik lopi, sa- tuli kyllin syömistä. Koska mies nui mööst: havad salptate! i lopetti syönnin, sanoi hän taas: söömsed mööst mänthe tagaisi säkki kiinni! ja syömiset taas havadaha, i havad salbasihe. menivät takaisin säkkiin, ja Siit tuli kotihe, eli hätken i ja säkki salpasihe. Sitte tuli kotiin, eli kauvan tegi muga, kut vilu nevoi. teki niin, kuin pakkanen neuvoi. Kons hän kuverdan aigan eli Kun hän jonkun ajan eli nai- itsese naisen ked, kut hänele sensa kanssa, kuin hänelle vilu vilu nevoi, se hänen bohat neuvoi, niin hänen rikas vel- velj radijtseskans n'etsitä ha- jensä rupesi haluamaan sitä säk- vadat itselese i tahteli ostta. kiä itsellensä ja tahteli ostaa. Andoi siit havadas nuus'jniale Antoi siitä säkistä köyhälle vel- veljele sada hebot, sada leh- jelle sata hevoista, sata leh- mät, sada härgat, sada lam- mää, sata härkää, sata lammas- bast, i muga hän n'etsän ha- ta, ja niin hän sen säkin osti. vadan osti. I se tegihe nuus'j- Ja se köyhä veli tuli kerralla nij velj kerdal uhtei bohat, a uhka rikkaaksi, mutta mitä hä- mi hänele n'emis s'ivatois, kun nelle niistä eläimistä, kun hä- hänel ei le heinät, i sentähte nellä ei ole heinää, ja sentäh- hänel sivatad kaik kooltihe den hänellä eläimet kaikki kuo- nälkha, i mööst hän jäi mu- livat nälkään, ja taas hän jäi gomaks gorahiseks, mitte edel mokomaksi vaivaiseksi, millai- oli. Mööst hänele uus' raat, nen ennen oli. Taas hänelle lähtta etsmaha vilut i saamha uusi työ, lähteä etsimään pak- tos't havadat. Meni musjik, kasta ja saamaan toista säkkiä. löys' vilun i sanob hänele: Meni mies, löysi pakkasen ja "milai mööst ei le kus ni mi- sanoo: "minulla taas ei ole mi- tä," i pagisi hän vilule, kut tään," ja puhui hän pakkaselle, hänele oli tehtud. Wilu sa- kuin hänelle oli tehty. Pak- nui hänele: "kut sinä mugoit- kanen sanoi hänelle: "kuin si- t'e meletoi olit! Nygyide sä nä senlainen mieletöin olit! Nyt yhtyitte gor'ahine, mitte sä sinä yhtähyvin vaivainen, min- edel olit." I mööst jälgmäigi lainen sinä ennen olit." Ja taas n'etsä vilu andoi hänele toisen viimein se pakkanen antoi hä- havadan, kudam edelist oli nelle toisen säkin, joka edel- äijät tsomemb. Hän blaho- listä oli paljoa somempi! Hän darij vilule, i läks' hyvän me- kiitti pakkasta, ja läksi hyvällä len ked, i dumaib, mööst mielellä, ja arvelee, taas säk- n'etsä havad, mitte edeline ki, millainen edellinen oli. Jon- oli. Kuverdan hän astui i mööst kun vähän hän astui ja taas ha- sahoti hän södä i pagisi: _havad lusi hän syödä ja lausui: säkki avaidate! Kut hän sanui n'e- auki! Kuin hän sanoi ne sa- ne sanad, muga avaisihe i läks' nat, niin avoihe ja läksi sä- havadas-päi kaks mus'jikat, i kistä kaksi miestä, ja heillä heiläse palikad kädes, i otet- paalikat kädessä, ja ottivat sen tihe n'etsän m'ehen, i löös- miehen, ja alkoivat lyödä paa- kattihe palikoil, i lötihe hä- likoilla, ja pieksivät hänen san- nen uhtei jalos. Hän siits'je gen kovasti. Hän siinä surkeu- gor'as völ voi sanan sanoda: dessa vielä voi sanan sanoa: havad salptate! i mööst ne- säkki kiinni! ja taas ne miehet ne mus'jikad mäntihe tagaisi menivät takaisin säkkiin, ja säk- havadaha, i havad salpsihe. I ki salpautui. Ja hän puhuu: hän pagisob: varasta vähäine, odota vähäisen, minä se säkin minä n'etsän havadan vaihetan vaihetan taas veljen kanssa. Ja mööst veljen ked. I se tuli se tuli mies säkin kera kotiin, m'es havadan ked kot'he, i it- ja hänen rikas veljensä huo- sese hänen velj bohat homaits, maitsi, että hänellä taas säkki mis'je hänel mööst havad en- entistä paljoa somempi, ja hän tist äijät t'somemb, i hän uh- sangen kovasti alkoi halata tei jalos sjalaiskans veljen ked veljen kanssa säkkejä vaihtaa, havadil vaihetada, i b'ednij ja köyhä veli häntä ei estel- velj häntast ei otkasint; ho ha- lyt; he säkkejä vaihtoivat. Ri- vadil vaihetettihe. Bohat velj kas veli otti sen säkin ja kut- otti ne'tsän havadan i kutsui sui kaiken sukunsa ja heimon- itsese kaigen sugun i heimon sa ja rikkaita kauppamiehiä i bohatit kuptsit lounkile. I puoliselle. Ja tulivat, keräy- tultihe, k'erätihesei kaik hä- tyivät kaikki hänen sukulai- nen rodovij i kuptsad boha- sensa ja rikkaat kauppamiehet, tad, i kons kaik ativod kerä- ja kun kaikki vieraat keräytyi, sihesei, sanui hän: _havad a- sanoi hän: säkki auki! Säkki vaidate!_ Havad avaisihe, i ha- avoihe ja säkistä läksivät kaksi vadas-päi läkstihe kaks musji- miestä, ja paalikat heillä kä- kat, i palikat heiläse kädes, i dessä, ja he alkoivat lyödä hö lööskattihe ativoit palikoi- vieraita paalikoilla sangen ko- den ked uhtei jalos, i itstäse vasti, ja itseänsä isäntää vielä isandat völ jalombah, mise kovemmin, että paljo vierai- äi ativoit pagettihe pertis-päi ta pakenivat pirtistä lakitta s'aapkata irdale i joostihe kot- ulos ja juoksivat kotiin. Tus- he. Tuskas jälgmäigi itse i- kassa viimein itse isäntä sa- sänt sanui havadale: _havad noi säkille: säkki kiinni! ja salptate!_ i mus'jikad palikoi- miehet paalikoinensa menivät den ked mänthe tagaisi hava- takaisin säkkiin, ja säkki sal- daha, i havad salpsihe. I lo- pautui. Ja lopulla vieraat pul ativod völ lötihe isändän, vielä pieksivät isännän, että mise hän heitäte maniti. I hän heitä narrasi. Ja nyt tuli nygyide tegihe netsä bohat siitä rikkaasta veljestä mokoma velj mugoitte gor'ahine, mit- vaivainen, kuin ennen oli toi- te edel oli toine velj gor'a- nen veli vaivainen. Hänellä hine. Hänel oli uhtei tsoma oli sangen soma säkki, mut- havad, a hän kons tahteli siit ta hän kun tahteli siitä sä- havadas mujada, läkstihe ha- kistä maistaa, läksivät säkistä vadas-päi kaks m'est i palikoil kaksi miestä ja paalikoilla al- lööskattihe häntast; no nuus'jnij koivat lyödä häntä; mutta köyhä velj eli sen toisen havadan ked, veli eli sen toisen säkin kanssa kuni hän hengis. niinkauvan, kuin oli hengissä.

2. Tsar Pirras och hans hund.

Tsaar Pirras i hänen koir. Tsaari Pirras ja koiransa.

Ei kudamos lidnas oli tsaar Eräässä kaupungissa oli tsaari nimet Pirras, i hänel oli noor nimeltä Pirras, ja hänellä oli poig, kudamot kutsuttihe Pau- nuori poika, jota kutsuttiin laks. Pirras l'ubij hänt uhtei Paulaksi. Pirras rakasti häntä jalos, i pani hänele kolmed sangen suuresti, ja pani hänelle katsjad. Yks heis sööt' hän- kolmet katsojat. Yksi heistä tast itsese rinthil, toine hänen syötti häntä riimuillansa, toinen pesetteli a kolmans katsui. Pir- pesetteli häntä ja kolmas katsoi. rasal oli muga-s'je sokol i koir, Pirraksella oli niinikään havukka kudamoihi hän oli uhtei ohot- ja koira, joihin hän oli suuresti nik, i l'ubij heitäse ei vähäl. mieltynyt, ja rakasti heitä ei l tegihe Pir- vähin. Muutamana aikana sattui rasale erikada itsese tanhas it- Pirras eriämään talostansa vai- sese naisen ked, kudamon kut- monensa, jonka kutsuivat Aradei- suiba Aradeiaks. Hän jätti Pau- aksi. Hän jätti Paulasen edellä laisen edel sanotuile kolmele sanotuille kolmelle hoitajalle, katsjale, kudamoile pagisi, mis'e joille puhui, että hoitaa häntä katsta hänt parembah. Siit-s'je parhain. Samassa tuvassa, kus- pertis, kudamos Paulaine, olti- sa Paulanen, olivat myös havuk- he i sokol i koir. Kons tsa- ka ja koira. Koska tsaarin poika revit's uinois itsese kättudes, nukkui kätkyessänsä, hoitajat katsjad läksiba toishe perthe, läksivät toiseen tupaan, jotta ei mis'e ei bespokoida häntast it- häiritä häntä pakinoillansa; Si- sese paginoil. Siihe aigha, kons nä aikana, koska tupaan ei perthe ni ketä ei jäänud, läks' ollut ketään jäänyt, läksi sei- salman al t'sogas-päi uhtei suur nän alta nurkasta päin hir- us'j, kudam siirtihe kättuden viän iso käärme, joka siirti- nost i laati söda lapsen. So- he kätkyen luoksi ja mieli kol, kons nägist us'jan, träh- syödä lapsen. Havukka, kun näki nijhe, siit hän tolkais itsese käärmeen, säikähti, mutta sitte nen'al koirat, kudamole hän hän toukkasi nokallansa koiraa, andoi tedada, mis'e vardeitsis' jolle hän antoi tietää, että kättudes venujan p'enikäisen. vartioitsisi kätkyessä venyjän Koir kut pigai nägist us'jan, pienukaisen. Koira heti kun näki kerdal skonkahti hänen päle käärmeen, loiskahti hänen pääl- i savodi hänen ked hambastel- lensä ja rupesi pureilemaan hä- tase. Us'j puri koirat äi siois, nen kanssansa. Käärme puri koi- a agjal koir oigensihe i söi raa moneen kohtaan, mutta lopulla n'etsän us'jan surmha-sai. Sii- koira sai voiton ja söi sen he aigha, kons koir i us'j ham- käärmeen loppuun asti. Siihen ai- basteltihesei, sorthe hö lapsen kaan, koska koira ja käärme pu- kättudes-päi maha, i sil kättu- reilivat toisiansa, sortivat he del kaigen hänen katteiba, a lapsen kätkyestä maahan, ja sillä pert oli kaik rätustetud us'jan kätkyellä kokonaan hänen kaitti- i koiran verel. Koir, kut pi- vat, mutta koko tupa oli räädys- gai söi us'jan, panihe venuda tetty käärineen ja koiran verel- kättudele. Teräväs siit mänthe lä. Koira, heti kun oli syönyt sihe perthe katsjad. Kons nä- käärmeen, panihe maata kytkyelle, gistiba veren laval i koiran Pian jälkeen menivät siihen tu- magades kättudel, tuli m'elele paan hoitajat. Kun näkivät veren heilese, mis'e koir söi lapsen. lattialla ja koiran maatessa kät- Pölgastuttihe uhtei lujas i it- kyellä, tuli heille mieleen, että kettihe verehjsil kyyndlil. Yks koira oli syönyt lapsen. He pel- heisäse jooks tsaritsan nost i jästyivät sangen kovasti ja itki- sanui hänele, mis'e koir söi vät verisin kyyn. Yksi heistä hänen l'ubiman poigan, kuda- juoksi tsaarinnan luoksi ja sanoi mos-päi veri valoihe kaiket per- hänelle, että koira oli syönyt tit möte. Tsarits kuulist mu- hänen rakastetun poikansa, josta goman abedahsen v'estin i ki- veri oli valunut ympäri koko dastaskans kaikhe itsese äänhe tuvan. Tsarinna kuuli mokoman su- oh! oh! Pirras kulisti äänen rullisen sanoman ja alkoi hautaa i jälgmäigi, kons nägisti itsese täyteen ääneensä oh! oh! Pirras naisen vähäl hengel, staraihe, kuuli äänen ja jälkeenpäin, kun kut pidab antta hänele abut. näki naisensa vähissä hengin, Kons hän tuli meelhe, hän ky- mietti miten pitäisi antaa hänelle apua. sui hänt, mi hänele tegihe. Kun hän tointui, kysyi hän, mikä Kut pigai tedist kaigen, terä- hänelle tuli. Heti kun sai tietää vas käralsihe itsese kothe, i kaiken, terävään riensi kotiinsa, kons tuli sihe perthe, kuda- ja kun tuli siihen tupaan, jossa mos oli p'enikaine, tolko koir pienokainen oli, niin koira kun nigist hänen, sil t'sasul hänen näki hänen, kohta tuli hänen nost tuli, lastiskansihe i osut- luoksensa, liehakoitsi ja osoit- teli hänele händal itsese ihas- ti hänelle hännällä ihastuksen- tusen. Siit tsarits sanoi tsari- sa. Sitte tsaarinna sanoi tsaa- le: 'riko sitä prokl'atajat koi- rille: 'lyö se kirotta koira rat surmha-sai; hän kaigen tegi kuoliaksi; hän kaiken sen on- meile n'etsän b'edan. Siit Pir- nettomuuden meille teki. Sitte ras fatij itsesä m'etsin i t'sa- Pirras tempasi miekkansa ja poi koiran kahteks, i siit ru- löi koiran kahdeksi, ja sitte bettibe katsmaha, kus-päi n'et- ruvettiin katsomaan, kusta päin sä veri läksi. Jälgmäigi nägis- se veri läksi. Viimein näkivät tiba us'jan, kudam venui laval käärmeen, joka venyi lattialla kättut vast. Tsaar katselihe hä- kätkyen vieressä. Tsaari katseli nen uhtei hyvas i nägisti hä- hänen varsin tarkkaan ja näki nel äi ranuit, mugas'je i koi- hänellä paljo haavoja, niin myös ral nägisti äiat' heiase, kuda- koiralla näki paljo niitä, jotka mot us'j hänele hambasteli. käärme oli hänelle puraisnut. Siit tedisti Pirras, mi vigata Siitä havaitsi Pirras, että rikoi itsese l'ubiman koiran, i syyttä surmasi rakkaan koiransa, kons libuttiba kättuden, n'et- ja kun siirtivät kätkyen, löysi- sän p'enikoisen poigan löysiba vät sen pienukaisen pojan hänen hänen al eläban. alta elävänä.

3. Mannen och räfven.

Mus'jik i reboi. Mies ja repo.

Mus'jik ajoi kalan ked, ka- Mies ajoi kalan kanssa, kaloja lat lat's täys. Ajoi, ajoi, doro- puolikko täynnä. Ajoi, ajoi, gan laptas lumes venub reboi. tien vieressä lumella venyy re- Hän, reboi, heitanusei muitei po. Hän, repo, oli heittäynyt kooljaks. Mus'jik ot' n'etsän ilman kuoliaiksi. Mies otti sen reboin i dumaib, mi-s'e hän revon ja arvelee sitä kuoli- kolij, pani kalalatshu, ajab do- aksi, pani kalapuolikkoon, ajaa rogat möte. A reboi sigä-päi tietä myöten. Mutta repo siellä ot' kalan kaigen i rojib doro- otti kaikki kalat ja nakkelee gat möte lumele. Itse pageni pitkin tietä lumelle. Itse pakeni jälgmäiseks i lat'sun mööst ent- viimeiseksi ja katti puolikon seks katei. Mus'jik tuli kotihe, taas entiselleen. Mies tuli ko- itsese akale sanob: "minä, ak, tiin, sanoo akallensa: "minä, ak- olin i ostin odvad uhtei ka- ka olin ja ostin varsin huokiat lad, i völ dorogal löysin su- kalat, ja vielä löysin tieltä ren uhtei reboin kooljan, as- hyvin suuren kuolleen revon, as- tuske katsuhtamaha!" Mäntihe tupas katsomaan!" Menivät ja i tultihe saraile, avaitihe lat- tulivat vajaan (liiteriin), au- sun, latsus ei leent ni reboit kaisivat puolikon, puolikossa ei ni kalat. ollut ei repoa ei kalaa.