N'etsä reboi, kut oli ka- Repo kun oli kalat tiel- lad dorogale rojint i itse le nakellut ja itse läh- uidint, mäni, kalan kaigen do- tenyt, meni, keräsi kaikki rogat möte keräis i vöi n'et- kalat pitkin tietä ja vei ne sän kalan nagriskoopha. Tuli kalat nauriskuoppaan. Tuli sii- sihe händikas, kysub reboil: hen hukka, kysyy revolta: "mitä "min sinä komaine sööt?" Re- sinä kummiseni syöt?" Repo sa- boi sanob: "söön minä kalat." noo: "syön minä kaloja." Hukka Händikas mööst kysub hänet: taas kysyy häneltä: "mistä sait "kus otit sä n'etsän kalan?" sinä ne kalat?" Repo pakisi: Reboi pagis': "oi sie komaine, "oi sinä kummiseni, sinä kum- sie komaine, minä kun olin miseni, minä kun elin kylässä, d'erevn'as, i istuimoi, istuimoi ja istuusin, istuusin lähteen lähtken reunale, i händan sin- reunalle, ja päästin hännän sinne ne päästin lähtkehe, i ongitin lähteesen, ja ongein kaloja, ja kalat, i händha tartui uhtei häntään tarttui kovin paljo ka- äi kalat, sen minä i söön. Mä- loja, niitä minä syön. Mene- neske i sinä, komaine, d'e- päs sinäkin, kummiseni, ky- rern'ahan, istte lähtken reu- lään, istu lähteen reunalle, nale, händ päästä lähtkehe i päästä häntä lähteesen ja pidä pidä sigä hätk uhtei! Hot hö siellä kauvan aikaa! Jos kalat kalad liikuteltais händas, sinä liikuttelisivat hännästä, sinä händat ala ota!' häntää elä ota!"

Mäni händikas, muga i ra- Meni hukka ja teki niin, doi, kut reboi nevoi, istuihe kuin repo neuvoi, istuutui läh- lähtken reunale, händan pääst' teen reunalle, päästi hännän lähtkehe. I irdal suur uhtei lähteesen. Ja ulkona oli sangen pakaine, i händikahal händan kova pakkanen, ja hukalta kyl- lähtkehe kylmi, mis'e agjal mi hännän lähteesen, että lo- händat ei voi otta. Naised pulla häntää ei voi nostaa. Nai- tultihe vedele i otettihe hän- set tulivat vedelle ja ottivat dikast korondoil panta i löti- hukkaa korennoilla panna ja he händast uhtei jalos. Hän- löivät häntä kovin jalosti. dikas kun akois pageni, händ Hukka kun akoista pääsi, häntä lähtkehe jäi, sinne katteis. Ku- lähteesen jäi, sinne katkesi. ni n'ene akad oltihe vedel, Sillaikaa kun akat olivat ve- n'etsä reboi tuli naisten perthe, dellä, tuli repo naisten i naisil stolal kyrsit segoite- pirttiin, ja naisilla oli pöy- tud patha; n'etsän reboi raas- dällä kyrsäsiä seoitettu pataan; mestan söi, i padan kumois sen taikinan repo söi, ja ku- itselese päha, i jookseskans mosi padan päähänsä, ja al- mööst dorogat, möte metsha. koi taas juosta tietä myö- I dorogal homais hän händi- ten metsään. Ja tiellä huo- kahan, kudam jooksob hända- masi hän hukan, joka juoksee ta i vongub. Reboi hänel ky- hännättä ja vonkuu. Repo ky- sui: "händan kuna sinä jätit, syi häneltä: "kunne sinä, kum- komaine, kun silai händat ei miseni, hännän jätit, kun sinulla le?" N'etsä händikas reboile häntää ei ole?" Hukka alkoi p'enitseskans: "sä mintai käs- nuhdella repoa: "sinä minua käs- kit d'erevn'aha isttase lähtken kit kylään istuutumaan lähteen reunale, minä kuin istuimoi, reunalle, minä kun istuuin, niin i händan milai lähtkehe kyl- hännän minulta lähteesen kyl- mi, i sil aigal tultihe naised mi, ja sillaikaa tulivat naiset vedele i mintai lötihe koron- vedelle ja löivät minua korennol- doil pool surmha-sai, otva it- la puoli kuoliaksi, tuskin itse se uidin." N'etsä reboi sanui pääsin pois." Repo sanoi hukalle: händikahale: "i mintäi katsoske, "minuakin katsos, kummiseni, komaine, muga-s'je lööthe, kun samoite lyötiin, kun minä tulin minä tulin sintai d'erevn'aha kylään sinua vartioitsemaan; vardeitsemaha; katso milai pään katso kaiken pääni löivät rik- murettihe kaigen." — — — ki." — — —

4. Myran och herden.

Kus'jiaine i paimen. Muuriainen ja paimen.

Paimen metsäs polti kus'jiais- Paimen metsässä poltti muuri- pesän, kut kus'jiaine hänt ki- ais-pesän, kuin muuriainen hän- bedas puri. Kus'jiaisel paha tä kipeästi puri. Muuriainen pa- m'eles tegihe, a hänel muite hastui siitä, mutta muuten oli oli vähä väget, ei voint pai- hänellä vähän voimaa, ei voi- ment peksta. Siit sutundas nut paimenta pieksää. Suutuksis- läks Jumalan noste, paimnen saan läksi Jumalan luoksi, pai- päle s'alimahase, mis'e paim- menen päälle valittamaan, että ned äijän leibmuruit pantas paimenet panevat paljon leipä- maha; hän ei rohtint sanoda muruja maahan; hän ei rohjen- paimnen pääle pesän poltan- nut sanoa paimenen päälle pesän dat, mis'e hän eismäigi itse poltantaa, että hän ensin it- hubin radoi paimnele: hänen se pahoin teki paimenelle: puri kibedas. Jumal sanui: "voi- häntä puri kipeästi. Jumala sa- bik uskta, praud om, min si- noi: "voipikin uskoa, tosi on, nä pagiset, a omadik silai mitä sinä pakiset, mutta onko si- nähjad i svidetel'at; minä mui- nulla näkiöitä ja todistajia; tei en voi teit sudta." minä muuten en voi teitä tuomi- Kus'jiaine läks nähjit ets- ta." Muuriainen läksi näkiöitä maha, i mendes dorogal yks- etsimään, ja pakisee tiellä men- näse itsese ked pagisob: "mi- nessä yksin itseksensä: "minun lei pidab hämehauk löyta, n'et- pitää löytää hämähäkki, se hä- sä hämehauk t'edab paimnen mähäkki tietää paimenen työn, radon, mis'e hän elab joga sillä hän elää joka päivä niit- päivän n'emiden koiriden ked." ten koirain kanssa." Hän i löys hämehaugun i Hän myös löysi hämähäkin ja sanui hänele: "tule milei, vei- sanoi hänelle: "tule minulle, koi, nähjaks, minä paimnen veikkonen, todistajaksi, minä ked Jumalan-no sudimoi." paimenen kanssa Jumalan luona Hämehauk kysui: "mi teil mu- keräjöitsen." Hämähäkki kysyi: gomit tegihe keskustoit, i mis "kuin teillä mokomia keskustoita to suditoisei?" syntyi, ja mistä te keräjöitset-

Kus'jiaine ei sanont, min- te?" Muuriainen ei sanonut, min- t'ähte sudtihesei, tolko sa- tähden keräjöitsivät, hän vaan nui hän hänele: "silei pidab sanoi hänelle: "sinun pitää tul- tulda, Jumal itse sintai kutsui." la, Jumala itse kutsui sinua."

Hö tultihe Jumalan noste, He tulivat Jumalan luoksi, i Jumal netsil hämehaugul ky- ja Jumala alkoi kysyä hämähä- syskans: "nägidik sinä, mise kiltä: "näitkö sinä, että pai- paimen äijän leibmuruit pa- men paljon leipämuruja maahan nob maha?" Hämehauk sanui: panee?" Hämähäkki sanoi: "pai- "paimen ei le väär, hänel ei men ei ole syypää, hänellä ei le mugoist sijat, kas söda, ei ole mokomaa sijaa, kussa syö- stolat, kudamol leib t'sapta; dä, ei pöytää, jolla leipä leika- hänel kons joudei 'aig, siit ta; konsa hänellä on joutava hän i sööb." Jumal sanui hä- aika, niin hän syö." Jumala sa- mehaugule: "sinun n'etsä pa- noi hämähäkille: "se sinun pa- gin praud, a sinä kus'jiaine heesi on tosi, mutta sinä muu- kaigen k'elastat; mint'ähte si- riainen valehtelet kaikki; min- nä itseis lähelisen pääle vihan tähden sinä lähimäisesi päälle kandat?" I Jumal andoi ku- vihaa kannat?" Ja Jumala an- s'jiaist palikal selgha, i lykais toi muuriaista paalikalla sel- häntast taivhas-päi maha, i mu- kään, ja lykkäsi hänen taivaasta ga hän eeskäi keskel katteis, maahan, ja niin hän siitälä- a hämehaugun Jumal ot' i hin keskeltä katkesi, mutta hä- lasketi noral maha sent'ähte, mähäkin Jumala otti ja lasket- min hän praudan pagis', i it- ti nuoralla maahan sentähden, sese lähelisen päle ei vihat kun hän toden puhui ja lähimäi- kandant. I siit päivas-sai te- sensä päälle ei vihaa kantanut. gihesei hämehaugul itselase Ja siitä päivästä tekeysivät hä- norad, kudamoil voib ylähaks mähäkillä itsellänsä nuorat, da alahaks kävyda, a kus'jiai- joilla voipi ylös ja alas käydä, ne siit aigas-sai kahtes palas, mutta muuriainen siitä ajasta kut hän langeis ylähän-päi: alkain on kahdessa palassa, kun kesk tegihe hoik, pä da ta- hän lankesi ylhäältä päin: keskus gam sangtad. tuli hoikka, pää ja perä paksut.

5. Katten och mössen.

Kas'ji i hired. Kissa Ja hiiret.

D'erevn'as oli kas'ji uhtei Kylässä oli aika iso kissa, suur, kudam kaikit hirit sööb; joka syöpi kaikki hiiret, kus- kus löytab, siit i tabadab i sa löytää, siinä tavoittaa ja sööb. I n'ene hired, kudamod syöpi. Ja ne hiiret, jotka lopul- lopud jätihe, keraisihesei la jäivät, keräysivät kaikki yh- kaik yhlhe sijaha i ussoveti- teen paikkaan ja neuvottelivat, tehe, mi n'etsile kas'jile tehta, mitä sille kissalle tehdä, ja i kaikis tobjin hiir se dumai kaikkein suurin hiiri se arve- i pagisob: "kerakkamai mö kai- li ja pakisee: "kerätkäämme yh- kin d'engoit, ostkamai kellon teisesti rahoja, ostakaamme kel- i sidokamai ne'tsile kas'jile lo ja sitokaamme sille kissalle kaglaha; kun hän tuleskandob kaulaan; kun hän alkaa tulla kel- kellon ked, muga mö kulis- loneen, niin me kuulemme ja tamai i kaik pagenemai." D'en- pakenemme joka ainoa." Rahat gad ho k'eratihe i kellon os- he keräsivät ja ostivat kellon, tetihe, a ken heis n'etsän si- mutta ken heistä menee sito- doskandob kas'jile kellon kag- maan sen kellon kissalle kau- laha: yksin eba rohtkoi, i hot laan: yksin eivät rohkene, ja kaigin mäntas, hän n'etsä ka- jos kaikin menevät, se kissa s'ji heit sööb. Kellot ei roh- syöpi heidät. Kelloa ei rohjen- titud ni-ken mänta sidomaha. nut kenkään mennä sitomaan. Hiril d'engad mäntihe uhtei, Hiiriltä rahoja meni paljo, kel- kel muitei jäi, kun edelpäi ei lo jouten jäi, kun edeltäpäin ei dumaitud, mis'e heis sidojit tuumattu, että heissä sitojata ei le. Mitte tahtot raat, kun ei ole. Mikä työ tahtonsa, kun edelpäi et dumai, kävub kut edeltäpäin et ajattele, käypi hiril kellon sidont. kuin hiirillä kellon sidonta.