Kolmans noremb velj sa- Kolmas nuorin veli sanoo: nob: "lähtta muga i milei niin- "lähtenen muka minäkin niini- kät'sisen ked rahfhase, mis'e keräsen kanssa ihmisiin, että i milai bobatuda." I läks n'et- minäkin rikastuisin." Ja läksi sä noremb velj, mäni, mäni, se nuorin veli, meni, meni, tuli järven rantha i istuihe tuli järven rantaan ja istuutui randaisehe i punoskans noran. rannalle ja alkoi punoa nuoraa. I Vedehine nägisti bänen i Ja Wetebinen näki hänen ja olgoti itsesä vonukan: "mäne lähetti pojan poikansa: "mene katsmaha, min n'etsä mus'jik katsomaan, mitä se mies raa- radab!" Mäni i sanob: "tät käsk taa!" Meni ja sanoo: "ukko kysuda, min sinä radat." Hän käski kysymään, mitä sinä teet." n'etsä briha sanob: "punon mi- Hän se poika sanoo: "punon nä noran pagitase teis entsis köyttä vaatiakseni teiltä entis- vosis n'edoimkan. A kun etei ten vuotten rästiä. Waan kun andkoi n'edoimkat, kärin jär- ette maksa rästiä, käärin jär- ven kät'sile, vedan veden pät'- ven kerälle, vien sen uunin sile." N'etsä Vedehisen vo- perälle." Wetehisen pojan poi- nuk mäni t'ätase loste i sanui: ka meni ukkonsa luoksi ja sa- "oi t'ätoi! istub mus'jik järven noi: "oi ukko! istuu mies jär- randas, punob noran i pagit- ven rannalla, punoo köyttä ja sob meis entsis vosis ne- vaatii meiltä entisten vuotten doimkan. A kun emai andkoi rästiä. Waan kun emme maksa nedoimkat, kärib järven kät- rästiä, käärii järven kerälle, sile, vedab veden pätsile." viepi uunin perälle." Ukko sa- T'ät sanob: "nah n'etsile mi- noo: "vie sille minun sauvaa- nun palits; kut hän lykaidab ni; kun hän nakkaa sen sau- n'etsän palitsan sinus ylömba, van korkiammalle, kun sinä, ka i kärib järven kät'sile, ve- niin myös käärii järven keräl- dab veden pät'sile." le, viepi uunin perälle."

Vonuk mäni n'etsän palit- Poikanen meni sen sauvan san ked i sanui mus'jikale: kanssa ja sanoi miehelle: "uk- "t'ät käsk sintäi n'etsän palit- ko käski sinun tuon sauvan san lykaita; kun sinä ylömba nakata; sinä ylemmäksi nak- lykaidat, kut minä, ka i den- kaat, kun minä, niin me rahat gat andamai." Hän n'etsä Ve- annamme." Se Wetehisen po- dehisen vonuk itse lykais edel jan poika nakkasi ensin uhka uhtei ylahaks, i kons largeis, korkialle, ja kun putosi, puoli pool palitsat upponis maha. sauvaa upposi maahan. Se N'etsä briha sanoi: "noustas- mies sanoi: "nosta'pas sauva ke palits maas-päi i andaske maasta ja annapas minulle; minule; minä sinun jälgit en minä sinun jälkiäsi en rupea noustaskande." I Vedehisen nostamaan." Ja Wetehisen po- vonuk noust palitsan i andoi jan poika nosti sauvan ja an- n'etsile brihale. I hän ot' n'et- toi sille miehelle. Ja hän otti sän palitsan käthe i sanob: "pust sen sauvan käteensä ja sanoo: tuldas pilved, minä lykaidan "annas pilvet tulevat, minä nak- palitsan n'enihe pilvihe, hän i kaan sauvan niihin pilviin, sinne tartub." "Oi, sanui Ve- sinne se myös jääpi." "Oi, sa- dehisen vonuk, ala lykaida! noi Wetehisen pojan poika, elä t'ätain mintäi lajib i lööb." I nakkaa! ukko minua toruu ja mäni palitsan ked t'ätase loste lyöpi." Ja meni sauvan kanssa i sanui hänele, mi ladib pil- ukkonsa luoksi ja sanoi hänelle, vihi tartutada mus'jik palitsan. että mies hankkei pilviin tartut- Vedehine sanui hänele: "mäne tamaan sauvan. Wetehinen sanoi kutsu händast hebot kandmaha hänelle: "mene kutsu häntä he- ymbri järves!" voista järven ympäri kantamaan!"

Mäni vonuk i sanui mus'ji- Meni poikanen ja sanoi mie- kale: "t'ätain käsk sintäi hebot helle: "ukko käski sinua he- ymbri järves kandmaha, ku- voista järven ympäri kantamaan, dam se paremba kandab; kun ken se paremmin kantaa; kun sinä kandat, ka i dengad an- sinä kannat, niin rahat annam- damai." N'etsä Vedehisen vo- me." Wetehisen pojan poika nuk kandaskans edel, kins'joit, alkoi ensin kantaa, kiinnitti, kins'joit, kins'joit, i ei voint kiinnitti, kiinnitti, ja ei kantta, a briha kun ot hebon, istui voinut kantaa, mutta mies kun otti ratshile, ajoi hänel ymbri järves. hevoisen, istui ratsahin, ajoi hä- Mööst läks n'etsä Vedehisen nellä järven ympäri. Taas läksi vonuk, mäni i sanui t'ätale: Wetehisen pojan poika, meni ja "oi t'ätoi! minä en voint he- sanoi ukolle: "oi ukko! minä en bot ni mitä kantta, a kun mu- voinut hevoista mitenkään kan- s'jik jalgoil keskhe fatij hebon, taa, mutta kun mies jalkainsa vä- kandist' ymbri järves, da ei liin tempasi hevoisen, kantoi jär- ni higostunt." ven ympäri, ja ei hiostanutkaan."

Vedehine sanui hänele: "mä- Wetehinen sanoi hänelle: ne, kutsu jättho händast; hän "mene kutsu häntä kilpajuoksuun, kun jätab sinun, ka i kärib jos hän jättää sinun, niin kyl- järven kät'sile, vedab veden lä käärii järven kerälle, vie pät'sile." sen uunin perälle."

Läks netsä Vedehisen vonuk, Läksi Wetehisen pojan poi- tuli i sanui mus'jikale: "t'ät käsk ka, tuli ja sanoi miehelle: "uk- sintäi jättho kutsta, kudam ko käski sinua kilpajuoksuun, meis jätab toisen, kun sinä ken meistä jättää toisen, kun jätät, ka i d'engad andamai." sinä jätät, niin rahat annamme." N'etsä briha sanui hänele: "nak- Se mies sanoi hänelle: "tuossa hus kaskudes om milai kolm- kaskessa on minulla kolmiöinen öine poig; i hän jätab sintai. poika; sekin sinun jättää. Me- Mene i kis'ni sigä, siit hän ne ja karjaise siellä niin hän sinun ked jättho lähtob." Hän sinun kanssasi jättöön lähtee." i mäni i kis'nij, i penshas-päi Hän meni ja karjaisi ja jänis jänis jookseskans, da jät' hän- alkoi juosta pensaasta, ja jätti dast. N'etsä vonuk tuli tagaisi hänen. Poikanen, tuli takaisin i sanui t'ätalese: "oi t'ätoi! ja sanoi ukollensa: "oi ukko! kolmöine laps da mintai jät." kolmiöinen lapsikin minun jätti."

"Mäne, sanui Vedehine, da "Mene, sanoi Wetehinen, ja kutsu händast völ bortsale." kutsu häntä vielä painelolle." Hän i mäni i sanui: "t'ätain Hän meni ja sanoi: "ukko käs- käsk bortsale kutsta, kudam ki painelolle kutsua, ken sor- sordab toisen; kun sinä sor- taa toisen; kun sinä sorrat, dat, ka i d'engad andamai." niin rahat me annamme." Hän n'etsä briha sanui: "mä- Mies sanoi: "mene tuonne ne nakhu pikkuisehe, om mi- pikkuisen, on minulla pensaan lai penskan taga sada voosne takana satavuotinen ukko, lyö uk, iske händast dubinal, i sitä kepillä, hänkin sinun sor- hän sintai sordab." taa."

Hän mäni, sigä penshan ta- Hän meni, siellä pensaan ga kondij, hän isk dubinal, i takana kontio, hän löi kepillä, kondij skotsij i tabasihe hän- ja kontio hyppäsi ja tavoitti dast, i vanut', vanut', vanut', hänen, ja muokkasi, muokkasi, i p'eks' hänt pool surmha-sai. muokkasi ja pieksi hänen puolin Hän vähäs henges tuli t'ätase kuoliaksi. Hän vähissä hengin loste i sanoi t'ätalese: "oi t'ä- tuli ukkonsa luoksi ja sanoi ukol- toi! i sada voosne uk mintai lensa: "oi ukko! satavuotinen p'eks' i vanut' surmha-sai." "Mä- ukkokin pieksi ja vanutti minun ne, sanui Vedehine, kysu mu- kuoliaksi." "Mene, sanoi We- s'ijkal, äijänik hän pagitsob n'e- tehinen, kysy mieheltä paljonko doimkat?" Hän i mäni i ky- hän vaatii rästiä." Hän meni sui: "äijänik sinä pagitset n'e- ja kysyi: "paljonko, sinä vaadit doimkat?" Hän sanob: "yks n'et- rästiä?" Hän sanoo: "yhden täy- sä täys kolpakoinen kuldat." I den hatullisen kultaa." Wete- mäni n'etsä Vedehinen t'ätase hinen meni ukkonsa luoksi ja loste i sanui hänele: "yhten sanoi hänelle: "hän vaatii yh- kolpakoisen pagitsob kuldat täy- den hatullisen täynnä kultaa." den." A netsä briha karan Mutta mies kaivoi kuopan maa- kaivui maha i kolpakoishe rei- han ja laitti reijän hattuun, ja gun tegi, i sigä karan pääl pi- piteli hattua siinä reijän pääl- deli kolpakost. I Vedehine toi lä. Ja Wetehinen toi kultia kuldit mus'jikale kolpakoishe, miehelle hattuun, ja ne kullat i n'ene kuldad karaha mänthe, menivät kuoppaan, ja Wetehi- i Vedehine kandist', kandist', nen kantoi, kantoi, ja täytti i täyt' n'etsän karan i kolpa- sen kuopan ja hatun. Mies koisen. I pani n'etsä briha pani kullat säkkiin ja läksi kuldad havadaha i läks kot'he. kotiin. Ja tuli kotiin ja al- I tuli kot'he i eläskans bohatas koi eleskellä uhka rikkaasti uhtei lujas itsese veljesiden veljestensä kanssa. Ja niin ked. Da i völ elätas da oldas. ovat ja elävät vieläkin.

8. Några ordspråk och gåtor.

Homendes mudreniemb ehtat. Aamu on ehtoota viisaampi. Aig vajehtelese i rist'it vajeh- Aika vaihteleikse ja ihminen telese aigal. vaihteleikse ajan kanssa. Aig toob t'ynen meren, aig Aika tuopi tyynen meren, ai- vootjan venhen. ka vuotavan venehen. Ei i tsar kuldat sö. Ei kuningaskaan kultaa syö. Yhtäi kala vedes, ei yhtäi las- Ainian kala vedessä, ei ole james. aina apajassa. Yhtäi uus tsomemb, ensne hot Aina uusi hempiämpi, ehkä en- paremb. tinen parempi. Ak vanh vinan joob, laho pu Akka vanha viinan juopi, la- veden vedab. ho puu veden vetääpi. Ak dorogas-pai tagaisi pöörd- Akka tieltä pyörteleikse, ei mies lese, mus'jik hot huba ei pahanenkaan (käänny ta- pöördelt'e. kaisin). Anda Jumal aigad mäntä, päi- Anna Jumala ajat mennä, päi- vad kuldaised kuluda. vät kultaiset kulua. Anda yhtäi Jumal kyllal söda, Anna ainakin Jumala kyllin kyllal joda, kyllal antta ky- syödä, kyllin juoda, kyllin laha. antaa kylälle. Anda valdat pahale, enamb Anna valtaa pahalle, enemp' ota itseleis. ota itsellesi. Hyvä andab vähäises, paha i Hyvä antaapi vähästä, paha ei äijäs ei anda. anna paljostakaan. Ei kiirhul etähaks mäntä. Ei kiireellä kauvas mennä. Lapses om äi lis'at: kalan saab, Äijän lapsesta apua: kalan saa- kaks sööb. pi, kaksi syöpi. Lämbemb tuuliaisen al, mi si- Lämpimämpi tuulen alla, kun saren armastusen al. sisaren armon alla. Os'al rist'it toisen net'sastjas Onnellinen ihminen toisen va- mudreniaks tegehe. hingosta viisaaksi tulee. Raat muga linob, kut t'ehtas, Työ on niin, kuin tehdään, sakonad liintäs, kut lugetas. lait ovat, kuin luetaan. Lajint ranat ei tege, kun puul Ei haukku haavaa tee, kun ei päha ei iskta. puulla päähän lyödä. Ei kaik m'ehed, kudamod kaad- Ei kaikki miehiä, jotka hou- jit kandistas. suja kantavat. Jänut ei mitä jätta, langenut Ei jäänyttä jätetä, langennut- ei mitä sortta. ta langeteta. Ehtal itkent, homisol nag- Ehtoolla itkentä, aamulla nau- rant. ranta. Ei karged nagris eismäiseks Ei karvas nauris ensimäiseks hapne. mätäne. Kauhaine vardeta ei ladt'e. Ei kauha varretta kelpaa. Ei muga pagast, mi jo pap ei Ei niin kirkko, ettei pappi mylu. mahdu. Ei koir ujumaha opete händat Ei koira uimaan opi häntää ligotamata. kastamatta. Ei ni ken rodt'e kirves kädes. Ei kukaan synny kirves kädessä. D'erevn'at ei le koiratomat, Ei kylää koiratointa, eikä maata maat ei le m'ehetomat. miehetöintä. Kohub kos'k ei jädu, liikub Kuohuva koski ei jäädy, liik- kivi ei sammaldu. kuva kivi ei sammaloitu. Ei sil meri pagan, mi koirad Ei sillä meri pilau, jos koirat randas lakkitihe. rannasta lakkivat. Wilus hiles lämbyit ei sada. Ei kylmästä hiilestä tulta saada. G'ägi ei käsktes kukku, kukoi Ei käki käskein kuku, eikä ei kutstes laula. kukko kutsuen laula. M'es nimel ei elä, a radol. Ei mies nimellä elä, vaan työllä. Yhtäi Jumal abutab, kaikuit- Aina auttaa Jumala, ajan kai- sen aigan katkaidab. ken katkaiseepi. M'est abuda mäges, last nous- Miestä auta mäessä, lasta nos- ta kynduses. ta kynnyksessä. Ei aig m'est varasta, m'es ai- Ei aika miestä odota, mies gan varastab. aikaa odottaapi. Ei päiväne yhtäi yhtes t'su- Ei aurinko, aina yhdeltä puo- ras-pai pas'ta. lclta paista. Nutaj koir jänist ei sa. Haukkuja koira ei saa jänistä. Päivan-nousem ei heitä tuulen- Itä ei heitä tuulentaa, ennen- dat, kuni ei vihmu, ak ei kun sataa, akka ei heitä to- heitä lajindat, kuni ei itke. runtaa, ennenkun itkee. M'eletomit ei kyndkoi, ei se- Mielettömiä ei kynnetä, ei kyl- mentkoi, itse rodisei. vetä, itsestänsä kasvaa. Itkul ei päästä b'edas-pai, von- Itkulla ei päästä hädästä, von- gundal ei pahois päivis-päi. gunnalla ei pahoista päivistä. Ei kaht tsarit yhthe lidnaha Ei kahta kuningasta yhteen lin- mylukoi. naan mahdu. Ei bohat, kudam elon saab, Ei se rikas, joka elon saapi, se bobat, kudam vardeitsob. se rikas, joka hoitaa. Ahnel itsese valt onghe tart- Ahvenell' on valtansa onkeen ta, kun tahtob. tarttua, jos tahtoo. Paremb katsta nagrajan suhu, Parempi katsoa naurajan suu- mi itkejän. hun, kuin itkiän. Ei yks gor'a, ku birdas, go- Se ei ole yksi suru, ku on pir- r'at kaks niites. rassa, kaksi surua langassa. Ei severs m'ehit, kuvers kadjit. Ei niin paljo miehiä, kuin housuja. Savu silmit ei t'sapa. Ei savu silmiä lyö. Otjale yks gr'äh, sanojale sa- Yksi synti ottajalle, sanojalle da gr'ähat. sata syntiä. Ei m'es m'est ajele, aig m'e- Ei mies miestä ajele, aika mie- hen ajelob. hen ajeleepi.

* * * * * *